Footer2015

Vuokko Niiranen

Twitter Twitter Twitter print
Professori Vuokko Niiranen muistuttaa, että myös johtajat tarvitsevat sote-uudistuksessa tukea ja sparrausta. Uudenlaiset organisaatiot vaativat uudenlaista johtajuusosaamista.
29.11.2016
TEKSTI Leena Filpus KUVAT Akseli Muraja

Valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus palveluiden saamisessa, sote-palvelujen tuottaminen maan eri osissa sekä palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden tasa-arvoisuus kiinnostavat kaikkia – yhtä lailla palvelujen käyttäjiä, niistä päättäviä ja alan työntekijöitä, Itä-Suomen yliopiston sosiaalihallintotieteen professori Vuokko Niiranen sanoo.

Sote-uudistusta, erityisesti sen johtamista, tutkitaan Niirasen johdolla Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen tutkimushankkeessa Hallinto ja johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa.

Tutkijan kannalta tilanne on erityisen kiinnostava, olemmehan uuden ajan kynnyksellä. Niiranen sijoittaakin sote-uudistuksen osaksi pidempää julkisen sektorin uudistusten kaarta.

– Uudistus on perustavanlaatuinen suhteessa kuntien asemaan. Sinänsä asiassa on vanhoja piirteitä: Vapaakuntakokeilu 1980–1990-lukujen taitteessa ja vuosien 2005–2012 kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke olivat kuntalähtöisiä. Niissäkin oli tavoitteena integroida sote-palveluja asukaslähtöisesti. Meillä on ollut aikanaan vahva valtio- tai keskusjohtoisen rakentamisen kausi, kun sote-palveluja rakennettiin kuntoon. Tätä on seurannut useita säätelyn vähentämiseen tähdänneitä norminpurkuhankkeita 1980-, 1990 ja 2010-luvuilla.

Sote-uudistus on Niirasen mukaan tarpeellinen ja merkittävä. Se on kunnille mahdollisuus, jossa tehtäviä, toimintatapoja ja verkostoja arvioidaan uudella tavalla. Asukaslähtöisyyden, paikallisdemokratian ja uudenlaisen verkostomaisen toiminnan kehittäminen ovat keskeisiä asioita.

– Toisaalta etenkin suurissa kunnissa sote-palvelut ovat olennainen osa kunnan fasiliteetteja ja elinkeinorakennetta. Ei niitä välttämättä pidetä rasitteena, joista pitäisi päästä eroon.

Uusia yhteistyön muotoja

Toistaiseksi voi vain arvailla, miten kuntatyön käytännöt muuttuvat. Ainakin yhteistyön tarve maakuntien sisällä sekä kuntien eri hallinnonalojen välillä kasvaa ja saa uusia muotoja riippumatta siitä, kuka sote-palveluja tuottaa ja miten ne järjestetään.

Esimerkiksi vanhuspalvelut eivät ole milloinkaan vain sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta. Ne liittyvät myös kulttuuri- ja liikuntapalveluihin, rakentamiseen, asumiseen ja elinkeinoelämän kehittämiseen, jotka kaikki ohjaavat palvelujen monipuolisuutta.

Sama koskee kaikkia hallinnonaloja ja palvelusektoreita.

– Kunnissa joudutaan miettimään tehtäviä uudella tavoin. Tämä on mahdollisuus ja voi johtaa myös kuntaliitoksiin. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kattaa kaikki kuntalaiset. Sen piirissä on mietittävä uusia johtamisen, organisoinnin sekä hallinto- ja toimialarajat ylittävän yhteistyön muotoja. Syksyllä 2016 aika moni asia on vielä avoinna esimerkiksi nykyisen kuntalain sisällöllisten muutosten osalta.

Vasta uudistuksen täytäntöönpanovaiheessa nähdään asiakasrajapinnalla, miten maakunnan järjestämät palvelut toimivat. Viimeistään silloin selviää, millaisia palveluja voidaan keskittää ja millaisia asioita olisi järkevää tehdä lähellä kuntalaisia.

– Tarjolla on vaikka mitä mahdollisuuksia esimerkiksi monialaisten ja moniammatillisten toimintatapojen ja hajautettujen organisaatioiden kehittämiseksi. Voidaan aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Myös johtamisen on muututtava. Nykyisiä toimintamalleja tai johtamisjärjestelmiä ei voi siirtää sellaisenaan uusiin hallinnollisiin organisaatioihin tai rakenteisiin.

Kenties mallia voidaan ottaa jo olemassa olevista tai pitkälle suunnitteilla olevista sote-rakenteista. Pohjois-Karjalassa sote-palvelut yhdistävä uusi kuntayhtymä SiunSote aloittaa vuoden 2017 alussa. Siellä esimerkiksi asiakkaat ja järjestösektori ovat olleet jo aiemmin mukana SiunSote-Kaste-hankkeessa kehittämässä palveluja.

– Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on uudistanut rohkeasti tekemisen tapoja. Sen piiristä löytynee hyviä esimerkkejä siitä, miten ongelmia on ratkaistu, mikä toimii, mikä ei.

Kulukasvu kuriin

Vinkit toimivista ja tehokkaista käytännöistä ovat arvokkaita. Sote-palveluihin käytettäviä varoja pitäisi nipistää kolme miljardia. Leikkaus ei koske nykymenoja. Tavoitteena on menojen kasvun pysäyttäminen.

– Samaan aikaan palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä. Palveluja on opittava tuottamaan toisin. Tämä on aivan olennaista: Tutkimusten mukaan hallinnon rakenteiden muutosten jälkeen kustannukset useimmiten nousevat aluksi. Kasvu pysähtyy vasta uusien toimintatapojen vakiinnuttua. Tämäkin velvoittaa uudistamaan työn tekemisen tapoja.

Niiranen haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että sote-uudiskeskustelu rajoittuu usein terveydenhuoltoon ja erityisesti perus- ja erikoissairaanhoidon välisiin suhteisiin. Sosiaalipalvelujen uudistamisen ehdotukset sekä uudenlaisten työtapojen, toimintamallien ja aidon sote-yhteistyön keskustelu on jäänyt vaisuksi valtiotasolla sekä tutkijoiden ja uudistuksen suunnittelijoiden taholla.

– Sosiaalipalvelujakin voidaan tuottaa ja järjestää uudella tavoin. Tarvitaan uutta, rohkeaa keskustelua. On mietittävä esimerkiksi, mitä valinnanvapaus tarkoittaa sosiaalipalveluissa kuten sosiaalityössä. Tai kenen valinnanvapaudesta puhutaan.

Uudistus antaa myös mahdollisuuden eri ammattiryhmien osaamista monipuolisesti yhdistäviin toimintamalleihin.

– Se edellyttää työntekijöiltä halua ja kykyä moniammatilliseen työskentelyyn ja johtajilta osaamista moniammatillisten työyhteisöjen ja työryhmien johtamiseen.

Hyvää muutosvastarintaa

Näkemykset siitä, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä jatketaan kunnissa, ovat hajanaisia. Niiranen palaa eri sektoreiden ja osastojen yhteistyöhön.

– Muutos kohtaa aina vastarintaa. Kuten Niccolo Machiavelli kirjoitti teoksessaan Ruhtinas jo 1532, uudistajat saavat vastaansa ne, joille vanha järjestelmä oli edullinen. Nekin, jotka katsovat hyötyvänsä uudistuksesta, kannattavat uudistajaa laimeasti. Kannattaa muistaa, että vastustus voi joskus sisältää tärkeitä havaintoja, kohtia joiden korjaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Mielenkiintoista on nähdä, mitä valtion­ohjaus tarkoittaa uudessa tilanteessa.

– Ainakin suunnitelmien mukaan so­siaali- ja terveysministeriön ohjaus tiivistyy ja vahvistuu. Kiinnostavaa sinänsä, että maassamme on samaan aikaan norminpurkua ja säätelyn vähentämisen hankkeita.

Henkilöstön keskuudessa avoinna olevat ratkaisut herättävät epävarmuutta, huoltakin. Henkilökunnalle on annettava riittävästi aikaa muutokseen valmistautumiseen.

Niiranen katsoo asiaa myös osaamisen johtamisen näkökulmasta.

– Emme vielä tiedä, minkälainen muodostuva organisaatio on tai mitä uudenlaista ammatillista tai johtamisosaamista siinä tarvitaan. Minkälaista liikkumavaraa johtajalla on? Kuka tukee johtajia, jotta he osaavat toimia oikein? Uuteen tilanteeseen ei voi hypätä noin vain. Tarvitaan mentoreita ja keskustelufoorumeja. Vaikka palvelujen käyttäjät ovat samoja, konteksti on toinen, Vuokko Niiranen sanoo.

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?