Footer2015

Forssan neuvolan terveyden­hoitaja Erja Lipponen

Twitter Twitter Twitter print
Forssan sosiaali- ja terveyspuolen integraation tavoitteena ovat paremmat palvelut ja pienemmät kustannukset.
28.11.2014
TEKSTI Maija Luotonen KUVAT Vilja Tamminen

Kuluneen vuoden aikana Forssan neuvolan terveyden­hoitaja Erja Lipponen on saanut uusia työkavereita. Neuvolassa työskentelee nykyään kaksi kotipalvelun lähihoitajaa, jotka aloittavat työt silloin, kun vastaanotolle tuleva perhe tarvitsee sosiaalipuolen apua. Kotipalvelu on ennaltaehkäisevää, matalankynnyksen työtä, johon ryhdytään ennen kuin ongelmat pääsevät pahenemaan.

– Kun meillä nousee huoli perheen pärjäämisestä tai asiakas itse pyytää tukea, pystymme järjestämään hänelle kotiin apua, Lipponen kertoo tyytyväisenä.

Apua voi tarvita vaikka uupunut äiti tai perhe, joka ei selviä arjen pyörittämisestä. Uudistus on otettu neuvolassa hyvin vastaan ja kotipalvelun hoitajat ovat olleet täys­työllistettyjä.

Forssan alueella aloitti tämän vuoden alussa hyvinvointikuntayhtymä, joka yhdisti sosiaali- ja terveydenhuollon yhdeksi kokonaisuudeksi. Juuri uuden organisaation ansiosta neuvola pystyy tarjoamaan kotipalvelua.

Hyvinvointikuntayhtymä tuottaa viiden kunnan kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut perustasolla. Myös erikoissairaanhoidon palvelut ovat mukana niin pitkälle kuin alueen sairaalan rahkeet riittävät. Mukana yhtymässä ovat Forssan lisäksi Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä.

Osastonhoitaja Maarit Ruusiala Forssan sairaalan sisätautiosastolta kertoo, että kokouspöydän ympärillä istuu nykyään uusia ihmisiä.  

– Esimiesten välinen yhteistyö on lisääntynyt ja asioita katsotaan nyt kokonais­valtaisemmin kuin aikaisemmin. Uskon vahvasti siihen, että pystymme huomioimaan potilaan tarpeet laaja-alaisemmin, kun tunnemme toistemme tarjoamat palvelut, Ruusiala sanoo tyytyväisenä.

Samalla mallilla samojen ihmisten kanssa

Vielä viime vuonna Forssan seudulla terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut olivat eri organisaatioissa. Tilanne oli tutunkuuloinen: terveydenhuollon ja erikoissairaan­hoidon palvelut tuotti viiden kunnan kunta­yhtymä, mutta sosiaalipuolesta kukin kunta vastasi itsekseen.

Järjestely aiheutti vaikeuksia esimerkiksi fysioterapeutti Harri Lepänkosken työssä.Lepänkoski arvioi apuvälineiden ja asunnon muutoksen tarpeita esimerkiksi silloin, kun potilas joutuu pyörätuoliin – tällöin kotiin tarvitaan pyörätuoliliuska, ovia pitää leventää ja vessaa remontoida. Aiemmin Lepänkoski joutui asioimaan asunnonmuutosasioissa viiden kunnan viiden eri sosiaalitoimen kanssa sen sopimiseksi, mitä kustannetaan ja miten.

– Jokaisessa kunnassa oli oma sosiaali­puolen ihminen ja eri päätöksenteko­prosessi, Lepänkoski kertaa.

Uuden hyvinvointikuntayhtymän aikana toimintamalleja on virtaviivaistettu. Päätökset tehdään samalla mallilla ja samojen ihmisten kanssa.

– Tämä on nopeuttanut ja helpottanut työtä asiakkaan kannalta huomattavasti. Nyt meillä on yhteinen potilastietojärjestelmä ja samat palvelut kaikkien viiden kunnan alueella.

Yhteistyötä tehty ennenkin

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Maija Kandolinin huoneen nurkkaa piristää pieni leikkinurkkaus, jonka vieressä istuu usein sosiaalityöntekijöiden apua tarvitseva perhe. Nyt huoneessa ovat vain Kandolin ja terveyden­huollon sosiaalityöntekijä Päivi Määttänen

Kandolinin ja Määttäsen työkavereiden määrä tuplaantui vuoden alusta hyvinvointi­kuntayhtymän aloitettua toimintansa. Nyt yhtymän palkkalistoilla on yli 1 000 työntekijää. Määttäseltä vaihtui myös esimies. Muuten yhdentyminen ei toistaiseksi ole näkynyt käytännön työssä.

– Olemme aina tehneet tällä alueella paljon yhteistyötä. Ei se ole muuttunut kuntayhtymään menon jälkeen, Kandolin sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että yhtymä on ollut pystyssä vasta hyvin lyhyen ajan. Siksi todellisia vaikutuksia on turhan aikaista arvioida.

Kandolin huomauttaa, että sosiaali- ja terveyspuoli ovat Forssassa vielä fyysisesti eri paikoissa. Myös eri tietojärjestelmät hidastavat yhteistyötä. Esimerkiksi sosiaalityön­tekijä ei näe asiakkaan potilastietoja ja päinvastoin.

– Eikä meidän tietysti tarvitsekaan kaikkia tietoja nähdä, mutta olisi hyvä, että olisi joku sellainen yhteinen mahdollisuus, jos tarve tulee.

Tätä ongelmaa päättäjät yrittävät nyt ratkoa:

– Tällä hetkellä ei ole mahdollista yhdistää potilaan terveys- ja hoitosuunnitelmaa ja saman ihmisen sosiaalihuollon palvelu­suunnitelmaa yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka se olisi äärimmäisen tärkeää, STM:n lääkintöneuvos Taina Mäntyranta toteaa.

Uuteen sosiaalihuoltolakiin on tehty jo muutoksia, jotka mahdollistavat yhden suunnitelman tekemisen. Vastaavasti terveyden­huoltolakia ollaan muuttamassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisestä suunnitelmasta on saatu kokeilujen avulla positiivisia tuloksia. Yhdessä kokeilussa paljon palveluita käyttäville tehtiin tarpeista lähtevä yhdistetty hoitosuunnitelma. Sen avulla eniten palveluita käyttävillä terveyskeskuspotilailla vuosittaiset kustannukset tippuivat jopa 30 prosentilla.

– Tässä on oikeasti mahdollisuus parantaa laatuja ja saada säästöjä samoilla työ­välineillä, Mäntyranta sanoo.

Ennenkaikkea asennemuutos

Forssan terveyskeskuksessa terveyden­hoitaja Marja Andtback nostaa puhelimen luurin korvalleen ja alkaa kuunnella potilaan huolia. Samaa Andtback on tehnyt jo useamman vuoden ajan, vaikka organisaatiot ympärillä ovat muuttuneet.

Andtback auttaa asiakasta sosiaalipuolen luo esimerkiksi silloin, kun kalliiseen diabetes­lääkkeeseen ei ole ilman toimeentulotukea varaa.

– Yhteistyön tekeminen on monesti kiinni paljon muusta kuin siitä, minkälainen organisaatiokaavio yhteisöllä on, Andtback toteaa.

Samaa mieltä on fysioterapeutti Harri Lepänkoski. Hän uskoo, että työprosessien läpikäyminen auttaisi parempiin tuloksiin.

– Pitäisi purkaa prosesseja ja katsoa, keitä kaikkia työntekijöitä yhden ihmisen polku läpi sosiaali- ja terveydenhuollon koskee.

Osastonhoitaja Maarit Ruusiala näkee yhteistyössä hyötyjä niin potilaalle kuin henkilöstölle: – Hyvällä yhteistyöllä pystymme kehittämään toimintaamme, ja näin myös perustehtävän tekemiseen jää enemmän aikaa.

Työntekijöille on ollut tärkeää, että entinen työyhteisö on pysynyt koossa. Heidän mukaansa olisi yhtälailla olennaista, että uusiin työkavereihin pääsisi tutustumaan kunnolla.

Forssan seudun hyvinvointikunta­yhtymän yhtymäjohtaja Juha Heino pitää henkilö­kunnan asennemuutosta olennaisena.

– On tärkeää, että emme hoida vain omia juttujamme, vaan tulemme pois omilta mukavuusalueiltamme ja opimme keskustelemaan yli sosiaali- ja terveyspalveluiden raja-aitojen. Heinon mukaan työ Forssassa on vasta alussa.

– Oikeastaan alkusyksyyn asti olemme ratkoneet erilaisia ongelmia sitä mukaan, kun niitä on tullut vastaan.

Vasta nyt hyvinvointikuntayhtymän strategiatyö ja toimintatapojen muutos on saatu käyntiin. Hän muistuttaakin, että pelkällä integraatiolla ei vielä saavuteta paljon mitään.

– Käytännön tason hyödyt alkavat konkretisoitua myöhemmin. Tavoitteena on, että asiakas saa kaikki palvelut yhden luukun periaatteella.

Puuttumista entistä aiemmin

Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä on paraatiesimerkki sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta eli yhdentymisestä. Sen tavoitteena on koota kaikki sosiaali- ja terveyden­huollon palvelut yhden toimijan vastuulle.

Yhdentymisen avulla pystytään auttamaan erityisesti niitä, jotka käyttävät paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, kuten vanhuksia tai esimerkiksi syrjäytyneitä lapsi­perheitä. Kun tarvetta on sekä lastensuojelulle, päihdetyölle että mielenterveyspalveluille, eriytyneet palvelut eivät pysty vastaamaan tarpeisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Taina Mäntyrannan mukaan kymmenen prosenttia väestöstä tuottaa jopa 80 prosenttia kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.

– Monen paljon palveluita käyttävän palvelukokonaisuus on aika huonosti hallinnassa. Siitä tulee kustannuksia, joita voitaisiin välttää paremmalla integraatiolla, Mäntyranta 
tiivistää.

Kun päätökset ja suunnitelmat tehdään yhdessä organisaatiossa, pystytään paitsi moniammatilliseen yhteistyöhön, myös varhaiseen puuttumiseen ja sitä kautta raskaiden palveluiden käytön ennaltaehkäisyyn. Myös hallinto selkeytyy, kun koko palvelukokonaisuus on yhden johdon ja yhden budjetin alaisuudessa.

Integraatio liittyy olennaisesti myös sote-uudistukseen, jolla tavoitellaan yhdenvertaisia, asiakaslähtöisiä ja laadukkaita palveluita, perustason palveluiden vahvistamista ja kustannustehokkuutta:

– Yhdenvertaiset asiakaslähtöiset palvelut koko maassa edellyttävät integraatiota. Myös se on nähty, että kun on monta erillistä siiloa, niin erikoissairaanhoidon kustannukset ovat nousseet, Mäntyranta toteaa.

Integraation uskotaankin pysäyttävän erikoissairaan­hoidon käytön ja samalla kustannusten kasvun, kun ongelmiin pystytään puuttumaan entistä aiemmin.

Keskustelua ilman raja-aitoja

Onnistuneen yhteistyön takana on paljon muutakin kuin pelkkä organisaatiokaavio. Muutoksen omaksuminen vaatii asennetta ja aikaa.

  1. Mieli avoimeksi ja yhteinen tavoite kirkkaaksi. Kun sosiaalihuolto suhtautuu avoimesti terveydenhoitoon ja toisin päin, voidaan molempien alojen parhaat puolet saada hyödynnettyä.
  2. Tue potilasta. Muutostilanteissa asiat tuntuvat usein epäselviltä. Potilasta tai asiakasta pitää kuitenkin pystyä auttamaan totuttuun tapaan, vaikka organisaatio ympärillä olisi myllerryksessä.
  3. Tutustu uusiin työkavereihin. Organisaation muuttuessa myös työkaverit ja esimiehet saattavat vaihtua. Perusteellinen tutustuminen uusiin työkavereihin ja heidän työhönsä tekee muutoksesta helpomman.
  4. Purkakaa työtavat ja tehtävät. Pelkkä integraatio ei itsessään auta ketään, vaan samalla pitää miettiä totutut työprosessit uusiksi.
  5. Ole kärsivällinen. Muutos vie oman aikansa. Hyödyt voivat konkretisoitua vasta pitkän ajan kuluessa. 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?