Footer2015

Twitter Twitter Twitter print
Lähisuhdeväkivaltakokemus on vaikea asia, josta harva puhuu oma-aloitteisesti. Asiakastyön tueksi on nyt kehitetty toimintamalli, joka toimii systemaattisen läpikäynnin apuna.
11.6.2014
TEKSTI Minna Pernaa KUVAT Thinkstock

Maassamme kuolee vuosittain noin 20 naista ja viisi miestä nykyisen tai entisen kumppaninsa surmaamana. Joka viides parisuhteessa elävistä naisista on joutunut lähisuhdeväkivallan uhriksi nykyisen parisuhteensa aikana. Yleensä uhri ei kerro tilanteestaan muille tai hae siihen apua.

– Lähisuhdeväkivalta eroaa muusta väkivallasta sekä rikoksena, väkivallan muotona että kokemuksena. Sen tapahtumapaikka on usein oma koti ja tekijänä itselle rakkain ja läheisin ihminen. Osapuolten välillä on usein samanaikaisesti sekä voimakas tunneside että väkivaltaan ja kontrolliin perustuva valtasuhde, selventää erikoisasiantuntija Reetta Siukola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Vaikea ottaa puheeksi

Väkivaltakokemuksista on usein vaikea avautua. Syynä voi olla häpeän lisäksi pelko siitä, että hätää vähätellään tai se torjutaan. Joskus asiakas saattaa antaa vihjeitä ja testata ammattilaisen reaktioita saamatta vastakaikua. Pahinta on perhe- ja lapsensurmien taustojen selvityksessä paljastunut seikka, että edes ääneen lausuttuun väkivallan uhkaan ei aina puututa.

Siukolan mukaan puuttumattomuuteen löytyy useita syitä.

– Puuttuminen saatetaan kokea yksityisyyden loukkaamisena, perheen sisäisenä asiana, joka ei ole samalla tavalla rikos kuin vaikkapa katuväkivalta. Osa työntekijöistä taas pitää lähisuhdeväkivaltaa ongelmana, joka kuuluu oman ammatillisen roolin ja työnkuvan ulkopuolelle.

Yhtenä syynä on myös se, että työntekijöiltä puuttuvat toimintamallit, osaaminen ja työyhteisön tuki puuttua lähisuhdeväkivaltaepäilyihin. Ei kunnolla tiedetä, mitä tehdä, jos väkivaltaa tulee ilmi, ja pelätään, että puuttuminen aiheuttaa enemmän vaurioita kuin hyötyä.

Toimintamalli ammattilaisen tueksi

Reetta Siukola korostaa, että väkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden auttamiseen tarvitaan sekä koulutusta että konkreettisia työvälineitä.

– Väkivalta on inhottava ja ikävä asia, johon voi liittyä monenlaisia ennakkokäsityksiä ja uskomuksia. Osalla voi olla lähipiirissä väkivaltaa ja osalla myös voimakkaita asenteita väkivaltaa käyttäneitä tai pitkään väkivaltaisessa suhteessa eläneitä henkilöitä kohtaan.

THL toteutti Päijät-Hämeen alueella hankkeen lähisuhdeväkivallan kartoittamisen ja siihen puuttumisen toimintamallien kehittämiseksi päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Asiakastyöhön on laadittu myös opas, joka julkaistiin tänä keväänä. Toiminta­mallissa työntekijät saivat tietoa lähisuhdeväkivallasta ilmiönä sekä kon­kreettisista työvälineistä ja keinoista väkivaltaan puuttumiseksi. Lisäksi he kävivät systemaattisesti läpi omaa suhdettaan väkivaltaan, turvallisuuteen ja pelkoon sekä käsittelivät mahdollisia omia kokemuksiaan, asenteitaan ja mielipiteitään.

Käytännön apuvälineeksi rakennettiin lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake, joka sopii käytettäväksi sekä asiasta ensi kertaa puhuttaessa että jo aiemmin tietoon tulleen väkivallan systemaattisen läpikäynnin apuna.

Huolenilmaisun väline

Lahden kaupungin mielenterveys- ja päihde­palveluiden kehittämishankkeen projektipäällikön Johanna Kinnusen mukaan toimintamalli otettiin alusta lähtien hyvin vastaan. Työntekijöiden ennakkoluulot esimerkiksi asiakkaiden reaktioiden suhteen murenivat.

– Pilotin myötä omaan työkenttään saatiin tietoa, työkalu ja toimintatapa erilaisiin tilanteisiin. Kartoituslomake oli hyvä väline, joka ohjasi työntekijää ja helpotti vaikean asian käsittelyä. Se myös opetti strukturaalisen tyylin kartoittaa asiakkaan tilanne.

Joskus riitti jo se, että asiasta pääsi puhumaan.

– Monilta asiakkailta kukaan ei ollut koskaan kysynyt lähisuhdeväkivallasta mitään, ja he olivat erittäin huojentuneita, että he saivat ensimmäistä kertaa kertoa todellisesta ongelmastaan, joka vaikuttaa merkittävästi koko elämään. Se on jo iso asia, joka saattaa laittaa liikkeelle omaan turvallisuuteen johtavan prosessin, kertoo Johanna Kinnunen.

Myös Reetta Siukola korostaa, miten pelkästään puheeksi ottamisella voi olla ratkaiseva merkitys.

– Kyse ei ole siitä, että asiakas saataisiin ikään kuin kiinni väkivallasta ja tieto siitä kirjattua järjestelmään, vaan se pitäisi nähdä huolenilmaisun ja avuntarjoamisen välineenä. Terveydenhuollon ja sosiaalialan edustajat osaavat lähestyä ikäviä asioita ja kovia kokeneita ihmisiä ammatillisesti ja kiihkottomasti. Se on ammattilaisten vahvuus.

Kysy, kuuntele, ota puheeksi

Siukolan mukaan on erittäin tärkeää, että väkivaltakokemuksista kysytään suoraan kaikilta asiakkailta ja jokaiseen epäilyyn puututaan. Päijät-Hämeen kokeilussa lähisuhdeväkivallan käsittelyä jatkettiin valtaosan asiakkaista kanssa osana normaalia prosessia tutun työntekijän kanssa.

– Väkivaltatilanteen epäilyyn puututaan samanlaisilla kohtaamisen, kuuntelemisen ja auttamisen taidoilla kuin monissa muissakin ihmisen elämään liittyvissä ongelmissa. Kuunnellaan ja kuullaan asiakasta, uskotaan hänen kertomustaan, pätevöitetään hänen tunteensa ja vähintäänkin kerrotaan asiakkaalle siitä, että ollaan huolissaan ja että apua on olemassa. Samalla motivoidaan asiakasta ottamaan apua vastaan ja kannetaan vastuu sen järjestymisestä, selventää Siukola.

Kun väkivalta otetaan puheeksi kaikkien kanssa, harjaannutaan väistämättä vaikean asian käsittelyssä. Asiakkaille systemaattinen kysyminen on tasapuolista ja kertoo myös ilmiön yleisyydestä.

– Lähisuhdeväkivalta on läsnä kaikkialla yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, myös niin sanotuissa hyvin toimeentulevissa perheissä, muistuttaa Reetta Siukola.

Päijät-Hämeen pilotissa yksikään asiakkaista ei pitänyt kysymistä tungettelevana tai loukkaavana.

– Niillekin, jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa, asiasta kysyminen on viesti siitä, että lähisuhdeväkivalta on meidän yhteiskunnassamme asia, joka pitää ottaa esiin, koska se on yleistä ja piiloon jäävää, huomauttaa Kinnunen.

Erityisosaamista kannattaisi keskittää

Siukola muistuttaa, että lähisuhdeväkivaltaa ja sen seurauksia voidaan oikeasti ehkäistä ja sen uhreja auttaa. Suomessa on auttamistahoja niin naisille, lapsille kuin miehille, jotka elävät väkivaltaisessa perheessä.

Toimintamallit kannattaa luoda yhteistyössä alueen väkivaltatyön asiantuntijoiden ja palveluita tarjoavien kanssa.

– Erityisosaamista voidaan keskittää myös organisaatioiden sisällä. Esimerkiksi sairaalassa, terveysasemalla tai vastaavassa voi toimia väkivaltatyöhön erikoistunut tiimi tai työpari, jolle kokonaisvastuu avun koordinoinnista kuuluu sen jälkeen, kun väkivalta on tullut ilmi, ehdottaa Siukola. Ihanteellisimmillaan yhteiskunnallinen ilmapiiri olisi muuttunut sellaiseksi, ettei väkivaltaa hyväksyttäisi missään muodossa. Ennen kuin siihen päästään, tulisi Reetta Siukolan mukaan lähisuhdeväkivaltatilanteita varten laatia samalla tavalla riippumattomat, tutkimusnäyttöön perustuvat ja kansallisesti sovitut hoito-ohjeet ja menettelytavat kuin on olemassa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöitä tai sydäninfarkteja varten. Väkivaltatilanteen lopputulos kun voi olla sama.

 

Kartoituslomake työntekijän avuksi

Onko sinuun kohdistunut väkivaltaa? Vaikuttaako se edelleen terveyteesi? Onko lähisuhteissasi väkivaltaa tällä hetkellä?

Nämä ovat niin sanottuja suodatinkysymyksiä, jotka esitetään potilaalle kahden keskisessä tilanteessa, jos lähisuhdeväkivaltaa on syytä epäillä. Mikäli potilas vastaa toiseen tai kolmanteen kysymykseen kyllä, siirrytään kartoituskysymyksiin ja avun/hoidon tarpeen arviointiin ja toimenpiteisiin.

Vain harva uhri ottaa väkivaltakokemuksensa oma-aloitteisesti puheeksi. Siksi väkivaltakokemuksista tuleekin kysyä suoraan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kehittänyt lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomakkeen yhteistyössä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa. Lomake ohjaa työntekijää käymään läpi asiakkaan väkivaltatilanteen vaiheittain sekä suunnittelemaan tarvittavat toimenpiteet. Lomake täytetään aina vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, sitä ei anneta mukaan kotiin eikä itse täytettäväksi. Systemaattisella lähisuhdeväkivallan kartoituksella pyritään ehkäisemään väkivaltaa, edistämään terveyttä sekä katkaisemaan väkivaltakierrettä.

www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/tyon/lomakkeet/lomakkeet_vakivallan_puheeksi_ottamiseen

 

Opas lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen tueksi

Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen opas (2014) on laadittu ammattilaisten työn tueksi. Opas tarjoaa konkreettisia välineitä sekä väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden auttamiseen että väkivaltakokemusten puheeksiottamiseen. Julkaisun esimerkit ovat päihde- ja mielenterveystyöstä, mutta opas on tarkoitettu kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Miten puutun väkivaltaan -opas on tuotettu yhtenä toimenpiteenä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmassa.

Miten puutun väkivaltaan? Esimerkkinä päihde- ja mielenterveystyö Reetta Siukola
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014

 

Kannusta tekemään rikosilmoitus

Kun lähisuhde­väkivaltaa ilmenee, tärkeintä on arvioida tilanteen vaarallisuus väkivallan uhrin ja lasten kannalta. Tarvittavat turvallisuustoimenpiteet on tehtävä välittömästi, eikä niitä voi jättää seuraavalle tapaamiskerralle.
 

  1. Huolehdi turvallisuusriskistä. Tee väkivallan riskinarviointi, laadi turvasuunnitelma ja järjestä tarvittaessa turvakotipaikka. Huolehdi myös muiden perheenjäsenten, erityisesti lasten turvallisuudesta ja avun tarpeesta.
  2. Ohjaa tarvittaessa lääkäriin. Jos kyseessä on akuutti fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, huolehdi, että asiakas käy lääkärin vastaanotolla ja että vammat dokumentoidaan huolellisesti.
  3. Tee lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Tee lastensuojeluilmoitus. Kerro asiakkaalle, että lastensuojeluilmoitus on mahdollisuus saada apua ja tukea, ei uhka tai pelote. Kannusta asiakasta tekemään rikosilmoitus.
  4. Varaa uusi aika. Aina asiakas ei ole valmis ottamaan vastaan apua juuri tällä hetkellä. Anna asiakkaalle mukaan eri auttajatahojen yhteystietoja sekä lisätietoa.
  5. Suunnittele jatkotoimenpiteet. Akuuttien toimenpiteiden lisäksi on suunniteltava ja toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet. Erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaisia palveluita ja hoitopolkuja.

 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?