Footer2015

Anssi Tuulenmäki

Twitter Twitter Twitter print
Asiantuntijoiden sijaan Anssi Tuulenmäki toivoisi maailmaan enemmän asiantunnustelijoita ja asiantunteilijoita, jotka uskaltavat tavoitella uutta rohkeasti kokeilemalla.
16.2.2015
TEKSTI Ari Rytsy KUVAT Vesa Tyni

Aalto-yliopiston Otaniemessä sijaitsevan Design Factoryn uumenista löytyy mies, jonka ajatukset­ ovat pakottaneet suuriakin yrityksiä arvioimaan kriittisesti nykyisiä­ toiminta­tapojaan. Tämä ei tarkoita, että Anssi Tuulenmäki päästäisi itsensä ­helpommalla. Aikaisemmin julkista esiintymistä kammoksunut tutkija ja innovaattori­ käy nykyisin puhumassa seminaareissa sekä vetämässä workshoppeja ja innovaatio­prosesseja yrityksissä ja julkisen sektorin organisaatioissa.

– Olen aina halunnut muuttaa maailmaa,­ tehdä siitä paremman. Vaikeaa oli vain ­löytää se konteksti: mistä nurkasta pieni ihminen voisi ryhtyä koputtelemaan asioita toiseen muotoon? Tuulenmäki pohdiskelee.

Lähtöruutuna toimivat suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa. Tuulenmäki kuitenkin totesi hyvin nopeasti, että se ei ollut hänelle oikea ympäristö. Syvää ­henkilökohtaista kriisiä ratkottiin opiskelija­elämän, musiikin ja lukemisen kautta.

 

Vakavastiotettava ideoija

Vähitellen palaset alkoivat loksahdella ­paikoilleen. Erittäin epäkaupallinen ihminen päättikin hypätä Helsingin kauppa­korkeakouluun. Ajatuksena oli käydä vihollisen­ kimppuun sisältä päin, toimien kuin Troijan­ hevonen.

– Kauppakorkeakoulu oli humanistille­ erikoinen ympäristö. Muut opiskelijat olivat­ suoraan lukiosta tulleita ja ilmapiiri oli hyvin konservatiivinen. Asiat alkoivat edetä graduvaiheessa. Tuolloin ryhdyin miettimään, miksi jotkut hommat eivät yrityksissä toimi, sanoo Tuulenmäki.

Hän huomasi olevansa hyvä keksimään uusia kysymyksiä ja etsimään niihin vielä parempia vastauksia. Omaa maailman­kuvaansa muuttanut aktivisti oli löytänyt henkilökohtaisen polkunsa. 

Tätä nykyä Tuulenmäki vetää Aalto-­yliopistossa monitieteellistä, soveltavaa innovaatiotutkimusta tekevää tutkimus­ryhmää. Hän toimii myös MIND-innovaatio­koneiston yli-innovaatioaktivistina. Toiminnan tavoitteena on kehittää innovatiivisia ajatuksia, selventää niihin liittyviä ilmiöitä ja käsitteitä sekä keksiä uusia elämäntehtävän­ ja yrityksen kokoisia agendoja.­ Tuulenmäki pitää Troijan hevostaan onnistuneena innovaatiota, sillä viimeisen viiden vuoden­ aikana hänestä on tullut tuhansien tuntema tutkija, jonka ideoihin suhtaudutaan vakavasti. Ahkera verkottuminen on lisännyt innovaatiosanoman leviämistä ulkomaille asti. 

 

Innostu itsestäsi

Nykyisin esiintymisestä ja julkisesta puhumisesta nauttiva Tuulenmäki pitää itseään hyvänä esimerkkinä ajatustensa vahvasta pohjasta.

– Kaiken jujuna on ymmärtää oma ainutlaatuisuutensa ja löytää oma juttunsa. Siitä syntyvä innostuminen saa ihmisen tekemään mitä vain. Näiden oivaltaminen vaatii kuitenkin asioita, joita nyky-yhteiskunnassa pidetään helposti tehottomuutena. Niitä ovat esimerkiksi pysähtyminen, ­etsiminen ja kuuntelu sekä oman mielen ja sielun välinen­ tutkimusmatkailu, tutkija arvioi.

Suomi on asiantuntijoiden luvattu maa, missä tietämistä pidetään ylimpänä hyveenä ja käänteisesti erehtymistä pahimpana ­virheenä. Asiantuntijoiden sijaan Tuulenmäki toivoo maailmaan enemmän asiantunnustelijoita ja asiantunteilijoita, jotka uskaltavat maistella erilaisia konteksteja ja löytää uusia asioita rohkeasti kokeilemalla. 

Vallalla on myös suunnittelun paradigma. Siinä ”hyvää suunnittelua” tehdään EU:n, johtoryhmän tai jonkin muun virallisen tahon määrittämien suuntaviivojen mukaisesti. Vain niiden asettamat ehdot täyttävät ”hyvät suunnitelmat” etenevät toteutukseen asti. Epävarmuutta siedetään korkeintaan suunnitelman teon ajan. Tuulenmäki nostaa esille Movemberiksi nimetyn kansainvälisen hyväntekeväisyyskampanjan, johon osallistuvat miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi.

– Ajatus, että viiksiä kasvattamalla voidaan kerätä vuodessa yli 100 miljoonaa dollaria rahaa syöpätutkimukseen, ei olisi mennyt läpi yhdessäkään virallisessa johto­ryhmässä. Syynä olisi ollut se, että hanketta­ ei voi perinteisten mallien mukaisesti ”suunnitella hyvin”, korostaa Tuulenmäki.

 

Kokeilunhalua ei pidä lannistaa

”Hyvän suunnittelun” piiriin lukeutuvat sellaiset projektit, jotka voidaan perustaa matemaattisiin faktoihin, tai jo aikaisemmin­ totutettujen hankkeiden tuloksiin. Sen sijaan esimerkiksi miesten viiksien kasvattamista on vaikeampi suunnitella, sillä niitä ohjaa ihmisen tunteen logiikka. Etukäteen on mahdotonta tietää, kuinka moni päättää osallistua kampanjaan.

– Julkinen sektori on jumissa osastoineen­ ja budjetteineen. Toiminnasta puuttuu enemmän asiakkaiden ja henkilöstön hyvinvointiin tähtääviä halpoja kokeiluja, jotka voivat synnyttää uudenlaista suunnittelua. Tämä on tärkeää erityisesti ihmis­keskeisten sote-asioiden parissa, alleviivaa Tuulenmäki.

Hyvä esimerkki kokeilunhaluisesta innovaatioprosessista on lapsen kävelemään oppiminen. Aiheesta ei pidetä hiekkalaatikolla palavereita, eikä siihen laadita täydellistä projektisuunnitelmaa. Pilottiin ei kysytä edes johdon eli tässä tapauksessa vanhempien lupaa. Asiat vain tapahtuvat innostuksen ja kokeilujen kautta. Mitä nopeammin ja useammin lapsi kaatuu, sitä nopeammin hän oppii kävelemään. Olennaista on ­kaatua matalalta, sillä korkealta kaatuminen vain hidastaa oppimisnopeutta.

– Logiikka on sama organisaatioiden muuttamisessa. Liian korkealta kaatuminen­ johtaa vammautumiseen. Toisaalta liikku­mattomuuskin tappaa. Mitä enemmän suunnitellaan, riski vain kasvaa, että lopulta ei tehdä mitään tai kaadutaan liian isosti, neuvoo Tuulenmäki.

Kaikkea vastuuta uuden luomisesta ei voi sälyttää yksittäisten ihmisten harteille. Suurempi ongelma on se, että nykyiset organisaatiorakenteet on optimoitu pyörittämään rutiininomaisesti päivittäistä toimintaa. Kyseinen malli toimi vielä 50 vuotta sitten vallinneessa, suhteellisen staattisessa maail­massa. Liukuhihna-ajattelu ei kuitenkaan kanna 2010-luvun rallirataa muistuttavassa ympäristössä, missä huimien suoranopeuksien sijaan organisaatiolta vaaditaan ketteryyttä ja reagointikykyä.

 

Tunnetta tiedon oheen

Tutkija korostaa, että innostuksen lisäksi julkisen sektorin tulisi kehittää organisaatioidensa läpinäkyvyyttä. Kyse on luottamuksesta sekä kohteliaasta johtamistavasta, jonka ei tarvitse tukeutua käskyihin ja kieltolistoihin. Läpinäkyvyys ajaa turhuudet pois nurkista. Sen ansiosta jokainen hahmottaa helpommin oman roolinsa ja merkityksensä kokonaisuudessa. 

Etuja on saavutettavissa myös yksinkertaistamisella, mistä esimerkkinä toimivat monet kotimaiset peli- ja ohjelmistoalan yritykset. Niissä innovaatiot ja nopea muuntautumiskyky ovat sekä elinehto että liiketoimintaa kannatteleva voimavara. Työntekijöille annetaan enemmän vapauksia uusien tuotteiden kehittämiseen. Teknisestä ulottuvuudestaan huolimatta kyseisten yritysten toiminta on erittäin ihmislähtöistä. Tuulenmäen mielestä nämä yritykset toimivat mallina tulevaisuuden organisaatioille.

– Ihmiset eivät enää halua mennä töihin vahvasti hierarkkiseen organisaatioon. Sen sijaan he haluavat toteuttaa itseään ja omia ajatuksiaan. Ilmiö on nähtävissä monissa nuorissa startup-yrityksissä. Niillä ei ole resursseja tai aikaa suunnitella. Energia on suunnattava kokeiluun ja toteuttamiseen. Tässä mielessä virus leviää yrityksiin sisältä käsin, tutkija virnistää.

Muutosten ja säästöpaineiden keskellä painivien työyhteisöjen tulisi aloittaa uudistuminen tunnustamalla vallitsevat tosiasiat. Faktojen myöntäminen helpottaa uuden suunnan löytämistä, johon liittyviä päämääriä ja keinoja ei pidä sotkea keskenään.

– Tiedosta on harvoin pulaa. Sen sijaan monessa organisaatiossa kaivataan kipeästi innovaatiotaitoja ja ennen kaikkea tunnetta. Osastokokouksen pitämisen sijasta työntekijöiden pitäisi oppia hymyilemään toisilleen. Näin luodaan energiaa, joka auttaa uudistumaan ja tekemään oikeita asioita, vahvistaa Tuulenmäki.

 

Anssi Tuulenmäki

  • Syntynyt Lappeenrannassa 1972
  • Vaimo ja kaksi kokeilemalla oppivaa lasta.
  • Tutkija, tutkimuspäällikkö, yli-innovaatioaktivisti, organisaatioiden kehittäjä vuodesta 2001 lähtien.
  • KTM, Helsingin kauppakorkeakoulu, 2001
  • Yli-innovaatioaktivisti, Anssin korkeinkoulu 2001–2015
  • Kirjoittanut kirjan Lupa toimia eri tavalla (Talentum).
  • Harrastukset: Uuden etsiminen, jääkiekko, jossa voi aina ylittää itsensä, sarjakuvat, joissa hyvä aina voittaa, purjehdus, jossa kaikki hidastuu kuntoon.
  • ”Työ pitää ottaa niin tosissaan, että se menee välillä leikiksi.”

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?