Footer2015

Twitter Twitter Twitter print
Muutos lapsuuden instituutiossa on ollut valtaisa. Nykyisenkaltaisena lapsuus on tunnettu reilut sata vuotta.
16.10.2014
TEKSTI Minna Pernaa KUVAT Thinkstock

Nykyisin lapsuuden arvo  ymmärretään vahvasti ja tunnistetaan paremmin kuin koskaan, miten vahvat edellytykset­ lapsuus luo myöhemmälle elämälle, toteaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. 

Lapsuutta ei nykymuodossaan pidetä enää eriytyneenä ja selkeänä elämän­vaiheena. Esimerkiksi viihde ja pukeutuminen ovat lapsilla pitkälti samantapaisia kuin aikuisilla. 

– Lapsuus lyhenee, kun leikki loppuu liian ­varhain ja ulkonäköasiat ja muut mainontaan ja kuluttamiseen liittyvät asiat tunkevat lapsen maail­maan, huomauttaa Kurttila.

Juridisesti lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Subjektiivinen kokemus lapsuudesta on kuitenkin eri lapsilla hyvin erimittainen. 

Asiantuntijavalta kodin kynnyksen yli

Peruskoulun tulo Suomeen 1970-luvulla oli valtava väliintulo kasvatuksen puolesta, mutta myös iso kasvatuksellinen murroskohta. Menestystarinan myötä joistain asioista päätettiin luopua, ja tuotettiin sellainen kehityslinja, jonka ongelmat ovat nyt näkyvissä.

– Yhteiskunta otti lapsesta aiempaa paljon kokonaisvaltaisemman vastuun. Se muutti myös kodin ja yhteiskunnan asemaa, jolloin kotien vastuu heikkeni. Nyt käytävä iso keskustelu on, pystyykö koulu opettamaan ja ratkaisemaan kaikkia niitä ongelmia, jotka ehkä pohjimmiltaan kuuluisivat kodille, pohtii kouluhistorian dosentti Jari Salminen Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.

Kansalaisia yhdistävänä massalaitoksena koulu on samaan aikaan sekä kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien potentiaalinen ratkaisu että niiden tiivistymä. Jos yhteiskunnassa on isoja ongelmia, ne näkyvät koulussa 10–15 vuotta myöhemmin.

– Koululta odotetaan ratkaisua lasten pahoinvointiin, kuten viiltelyyn, bulimiaan, koulukiusaamiseen, syrjäytymiseen tai rasismiin, Salminen sanoo.

Oppilaan oikeudet ovat vuosien saatossa lisääntyneet. Vuorovaikutukselta haetaan nyt tukea ja ohjailevuutta. Toisaalta esimerkiksi työrauha on heikentynyt – samoin oppimistulokset. Haasteita tuo myös auktoriteettiaseman menetys.

– Kasvattaja voi yhä vähemmän nojata tradition asettamiin perinne- ja auktoriteettiehtoihin, Salminen toteaa.

Muutos on tuonut mukanaan jännitteisyyttä ammattikasvattajien ja kotikasvatuksen välille. Nykypäivänkriittisille vanhemmille esimerkiksi rokotukset on osattava perustella. Kurttilan mukaan suurin muutos ammattikasvatuksen puolella on pyrkimys ottaa huomioon ympärillä oleva maailma:

– Vuorovaikutus kodin ja koulun välillä on aivan ratkaisevaa. Ammattikasvattajien on osattava tehdä työtä niin, että vuorovaikutus toimii. Toisaalta nykypäivän huoltajille on myös kerrottava reunaehdoista, joilla muun muassa koulussa toimitaan. Koulussa lapsi on osana ryhmää, sitä ei automaattisesti oivalleta.

Aikuisen vastuu lapsesta

Vaikka nykyvanhemmille oma lapsi on tärkeämpi kuin koskaan ennen, ei aikuisen tuki aina ole riittävä. Esimerkiksi koulukiusatuista tai kiusaamiseen osallistuneista 68 prosenttia kertoo THL:n teettämässä Kouluterveyskyselyssä, etteivät aikuiset puuttuneet kiusaamiseen mitenkään. 

Monet alaikäiset joutuvat kantamaan vastuun omasta elämästään ja oppimisestaan ja käsittelemään elämän tuottamiaahdistuksia ja paineita aivan liian varhaisella iällä. 

– Viime vuosisadan lopun yhteiskunnallisen murroksen paineet heijastuvat myös lasten kasvuun ja kehitykseen. Esimerkiksi päihdeperheen lapsella on usein väärä rooli, hän joutuu kannattelemaan vanhempien heikkouksia. Perheitä on tuettava varhaisemmin, arkisemmin, todellisemmin. Lapsi ei voi olla kotipalvelun antaja, lapsiasiavaltuutettu huomauttaa.

Uusi oppilashuoltolaki lisäsi lapsen oikeutta päättää itse, kuka hänen asioistaan saa tietää. Oppilaalta vaaditaan suostumus siitä, ketkä hänen asiaansa saavat käsitellä.
– Alle 18-vuotiaan lapsen huoltajat ovat vastuussa, mutta samalla on varmistettava lapsen äänen, persoonan ja itsemääräämisoikeuden kehittyminen. Toivon, että syntyy 

Vuorovaikutus, jossa tunnistetaan, että pääsääntönä huoltajien ja kasvattajien täytyy kantaa vastuu alaikäisestä, mutta kaiken toiminnan on vahvistettava lapsen kasvua itsenäiseksi, täydeksi omaksi persoonakseen, ei vanhempiensa jatkeeksi, Kurttila korostaa.

Palvelut vastaamaan perheiden tarpeita

Myös lasten ja nuorten palvelut ja niiden järjestäminen on muutoksessa. Haasteena on, miten saada voimavarat riittämään, kun lasten ja nuorten tuen tarpeet näyttävät lisääntyvän ja perheet tarvitsivat enemmän tukea arkeen.

– Tiedämme, että pieniin huoliin ratkaisun hakeminen on helpompaa kuin vaikeisiin.  Tutkimuksista selviää myös, että varhaislapsuudessa puuttuminen on vaikuttavampaa kuin myöhemmät toimet, huomauttaa tutkimusprofessori Marja-Leena Perälä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksiköstä.

Perälä johtaa tutkimusta, jossa kootaan yhteen kunnan lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivien tahojen voimavaroja. Johtamisen tueksi tuotetussa oppaassa kuvataan, miten lasten ja nuorten palveluja voidaan suunnitella ja kehittää monialaisesti. 

– Palveluja tuottavat niin julkinen kuin yksityinen sektori, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta sekä seurakunnat. Kuitenkaan kunnissa ei välttämättä käytetä esimerkiksi järjestöjen palveluja eivätkä ne ole osa palvelukokonaisuutta, vaikka sieltä löytyi tarvittavia voimavaroja, toteaa Perälä.

Tuomas Kurttilan mukaan kuntien, valtion ja työmarkkinajärjestöjen linjauksissa on otettava suuri harppaus tutkittuun tietoon ja lasten näkökulmaan pohjautuvaan lapsivaikutusten arviointiin.

Tiedosta käytäntöön

On olemassa paljon tutkimustietoa siitä, että varhaislapsuuden ongelmat ennustavat ongelmia myöhemmällä iällä. Toisaalta alle kouluikäisenä saatu erityisopetus ehkäisee tehokkaasti nuorten pahoinvointia.

– Jos päätöksentekijöillä ei ole viisautta ottaa tätä tietoa vastaan, on edessä eriarvoistuva Suomi, jossa perheet ovat hyvin erilaisissa asemissa, kommentoi Tuomas Kurttila vireillä olevan varhaiskasvatuslain valmistelua.

– Mitä aikaisemmin lapsi saadaan mukaan yhteiseen varhaiskasvatukseen, sitä enemmän voidaan vähentää syrjäytymisriskiä ja tukea lasta ja hänen perhettään.

 

Tiedot taidoiksi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on käynnissä kymmeniä tutkimuskokonaisuuksia lasten, nuorten ja perheiden eriarvoistuminen torjumiseksi kolmessa kokonaisuudessa:

 

  1. Lasten elinolot, syrjäytymisriskit ja sosiaaliturva
    •  THL tuottaa tietoa lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tilasta ja muutoskehityksestä, vahvistaa syrjäytymisen prosessien ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden mekanismien tutkimusta, tuottaa tietoa peruspalvelujen eriytymisen tilasta, kehityksestä ja seurauksista lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnille. 
  2. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittäminen

    • THL tuottaa seurantatietoa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palveluista lasten, nuorten ja perheiden sekä palvelujen tuottajien näkökulmasta. Tietoa tuotetaan myös palvelujen saatavuudesta, käytöstä ja toimivuudesta.
    • THL kokoaa, kehittää ja arvioi näiden ryhmien terveyteen, hyvinvointiin ja palveluihin liittyviä toimintamalleja ja työmenetelmiä sekä tukee vaikuttavien mallien käyttöönottoa. 
    • THL tukee palveluiden kehittämisessä huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden huomioimista niin, että erityistä tukea tarvitsevat lapset ja perheet huomioidaan palveluissa. 
  3. Lasten kasvun, kehityksen ja osallisuuden tukeminen yhteisöllisesti

    • THL kerää seurantatietoa lasten, nuorten ja perheiden osallisuudesta muun muassa palveluissa, koulu- ja opiskeluympäristöissä ja sosiaalisessa mediassa. 
    • Seurantatietoa kootaan myös ammatillisesta kumppanuudesta muun muassa laajoissa terveystarkastuksissa: yhteistyön kautta on saatu ymmärrystä kolmannen sektorin ja kuntien kumppanuudesta. 
    • THL tukee vaikuttavien, perhelähtöisten toimintamallien ja työmenetelmien kehittämistä, arviointia ja käyttöönottoa sekä vaikuttaa yhteisen vastuun ja huolenpidon kulttuurin lisäämiseksi. 

       

Lue lisää: 
www.thl.fi/fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet
www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet

 

Kouluterveyskysely hyvinvoinnin tukena

Joka toinen vuosi tehtäväKouluterveyskysely on maan kattavin 14–20-vuotiaitten nuorten hyvinvointia ja terveyttä koskeva tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen  tuottama kysely kerää tietoa nuorten kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista sekä opiskeluhuollosta niin valtakunnan tilanteen seuraamista varten kuin kuntien ja koulujen käyttöön.

Tuloksilla pyritään tukemaan nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä oppilaitoksissa ja kunnissa. Valtakunnallisesti tuloksia käytetään esimerkiksi politiikkaohjelmien, KASTE-ohjelman, Terveys 2015 -kansanterveysohjelman sekä Terveyserojen kaventamisen toiminta­ohjelman seurannassa ja arvioinnissa.

Vuodesta 1996 lähtien kerättyyn yselyyn vastaa noin pari­sataa tuhatta peruskoulujen 8.- ja 9.-luokkalaista sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa. 

Tulokset koulun ja kunnan käyttöön

Kunnat hyödyntävät Kouluterveyskyselyn tuloksia hyvinvointijohtamisessa, esimerkiksi laadittaessa hyvinvointistrategiaa, lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa tai lastensuojelusuunnitelmaa. Tietoja voidaan käyttää myös esimerkiksi kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä ja opiskeluhuoltotyössä. 

Kuntakohtaiset tulokset kuvataan keskeisten indikaattoreiden avulla ja tärkeimmät tulokset tiivistetään ilon- ja huolenaiheiksi sekä kunnan päätöksenteon tarpeisiin että opiskeluhuoltoon. Vuosien ajalta kertyneen seurantatiedon avulla voidaan suunnitella ja arvioida toimintaa paikallisesti.

Trendi hyvään suuntaan

Vuoden 2013 kyselyn perusteella suurin osa nuorista voi hyvin. Nuoret kokevat entistä useammin, että he tulevat kuulluiksi koulussa ja voivat vaikuttaa koulun asioihin. Useimmilla on ainakin yksi läheinen ystävä.

Silti huolestuttaviakin asioita löytyy. Kaikista yrityksistä huolimatta koulukiusatuiksi joutuneiden määrä ei pienene eikä eriarvoisuus näytä ainakaan vähenevän. Erot muun muassa sukupuolten, koulutusasteiden ja alueiden välillä ovat suuria. 

– Asuinalue vaikuttaa Suomessa todella paljon. Se näkyy vaikkapa siinä, kuinka helpoksi kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsy koetaan, huomauttaa Kouluterveyskyselystä vastaava erikoistutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Pääkaupunkiseutu vetää huonoimmat pisteet yöunen pituudessa, huumekokeiluissa tai siinä, miten usein perheet syövät yhteisen aterian.

Myös vanhempien heikko koulutustausta tai työttömyys näkyy lapsissa suurempana ahdistuneisuutena, heikompana koettuna terveytenä ja sosiaalisten vaikeuksien suurempana määränä. Paananen muistuttaa kuitenkin suojaavien tekijöiden merkityksestä:

– Keskusteluyhteys suojaa vanhempien koulutustaustasta tai työttömyydestä huolimatta. Kaiken hyvinvoinnin ja teveyden kannalta puhuminen ja kuunteleminen on tosi tärkeää nuorille.

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?