Footer2015

Lastenpsykiatriaa viedään Tampereella ruohonjuuritasolle

Twitter Twitter Twitter print
Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä tehdään pioneerityötä lasten mielenterveysongelmien varhaisessa tunnistamisessa, ehkäisyssä ja hoidossa. Taysin lastenpsykiatrian konsultaatiotyöryhmä jalkautuu ratkomaan lasten ongelmia ennenkuin ne kärjistyvät.
26.4.2016
TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Sami Tirkkonen

Antti, 7, on juuri aloittanut ensimmäisen luokan. Eskarissa vilkas poika vielä viihtyi, mutta koulunkäynti tuntuu hankalalta. Poika häiriköi luokassa ja käyttäytyy aggressiivisesti. Opettajasta tuntuu, että hän ei pärjää pojan kanssa.

Esimerkiksi tällaisessa tilanteessa kouluterveydenhoitaja tai -psykologi voi pyytää apua Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian konsultaatiotyöryhmältä, joka tarjoaa konsultaatiota lapsiperheiden kanssa toimiville ammattilaisille Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Kohteena ovat ensisijaisesti lapset, joista ei ole tehty eikä olla aikeissakaan tehdä lähetettä lastenpsykiatrialle.

 

Toimintaa ruohonjuuritasolla

Antin koululla järjestetään tapaaminen, jossa kaksi konsultaatiotyöryhmän jäsentä, Antti itse ja hänen vanhempansa sekä koulun ammattilaiset pohtivat yhdessä tilannetta ja keinoja sen ratkaisemiseksi. Suunnitelmat kirjataan ylös ja niiden toteutumista seurataan muutaman kuukauden välein järjestettävissä tapaamisissa.

– Kun asioita pohditaan yhdessä, niihin löytyy usein helpommin ratkaisuja. Lisäksi perheiden ei tarvitse asioida monessa eri paikassa, joiden välillä tieto ei välttämättä kulje, kuvailee konsultaatiotiimin vetäjä, lastenpsykiatri Irmeli Nenonen.

Tavoitteena on tuoda lastenpsykiatrian osaaminen ruohonjuuritasolle, lapsen lähiverkoston käyttöön. Samalla lisätään yhteistyötä perus- ja erikoistason sekä perustason eri toimijoiden välillä.

Toiminnan pääpaino on esi- ja pikkukoululaisissa. Kuten Antilla, näillä lapsilla on usein haasteita juuri käyttäytymisen säätelyssä ja tarkkaavaisuudessa. Joillakin lapsista on ollut myös vaikeuksia tulla kouluun tai puhumattomuutta ja vetäytymistä. 

 

Ei taikakeinoja vaan yhteistyötä

Nenonen korostaa, että konsultaatiotyöryhmällä ei ole käytössään taikakeinoja lapsen ja perheen vaikeuksien helpottamiseen.

– Aluksi kartoitamme huolten määrää ja luonnetta. Seuraavaksi käymme läpi, mitä keinoja on jo käytetty ja mitä kokemuksia niistä on ollut. Sitten laadimme yhteisen toimintasuunnitelman seuraavista askelista.

Antin kohdalla sovitaan yhdessä, mitä kukin aikuinen voisi konkreettisesti tehdä auttaakseen Anttia, ettei tämä löisi toisia. Suunnitelmaan kirjataan jokaisen ammattilaisen, perheen ja lapsen itsensä osuus.

– Juuri tämä yhteinen suunnitelma ja tunne siitä, että työskentelemme yhdessä, on yksi konsultaatiotoiminnan kulmakivistä. Samanaikaisesti toki pohditaan, mistä Antin aggressiivisuus voisi johtua. Konsultaation puitteissa voidaan järjestää myös rajallinen määrä poliklinikkakäyntejä, kotikäyntejä tai koulupäivän seurantaa.  

Vuonna 2011 Pirkanmaalla aloitetussa toiminnassa on ollut tähän mennessä mukana vajaat 500 perhettä. Sekä perheet että työntekijät ovat kokeneet työskentelyn hyödylliseksi. Noin kaksi kolmasosaa lapsista on pärjännyt konsultaatiotyön jälkeen perustason tukitoimilla, kolmasosa on ohjattu erikoistason palvelujen piiriin. 

Taysin konsultaatiotyöryhmällä on ollut vapautta ideoida itse, miten toiminta järjestetään. Sairaanhoitopiirin johdon tuki ja kannustus on ollut toiminnan käynnistämisessä ensiarvoisen tärkeää.

Apua ennenkuin ongelmat kärjistyvät

Lapsille ja perheille tulisi tarjota apua jo ennen, kun ongelmat kärjistyvät ja kasaantuvat. Näin voidaan lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, mutta myös ehkäistä kalliita kustannuksia.

– Lapsiperheisiin käytetyn rahamäärän ei välttämättä tarvitse kasvaa, kun samalla rahalla pystytään tekemään enemmän, vakuuttaa lapsiperheiden sosiaalipalveluista vastaava ohjaaja Markku Itkonen Tampereen kaupungilta.

Itkonen toimi vuonna 2015 Kuusikko-kuntien lastensuojelutyöryhmän puheenjohtajana. Kuusikko-kuntiin kuuluvat Suomen suurimmat kaupungit Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku.

Työryhmän julkaiseman raportin mukaan lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat näissä kunnissa lähes 330 miljoonaa euroa vuonna 2014. Suurin osa kustannuksista syntyi lasten sijoituksista.

Uusi sosiaalihuoltolaki on siirtänyt painopistettä ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Lapsiperheillä on nyt oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa on saatavilla aiempaa helpommin, ilman lasten­suojelun asiakkuutta.

Itkonen uskoo, että tämä vähentää pitemmällä aikavälillä raskaiden, korjaavien toimien tarvetta.

– Kun toimintaa kohdistetaan lapsiin, pystymme ehkä ehkäisemään nuorten elämän kriisiytymistä 14–17-vuotiaana, jolloin joudumme usein pitkiin sijoituksiin. Tätä ainakin toivomme kovasti, hän korostaa.

Perhettä ei tulisi kuitenkaan auttaa liian pitkään sosiaalihuollon kevyillä tukitoimilla, jos tilanteessa ei tapahdu muutosta parempaan. Silloin perhe tulisi ohjata lasten­suojelun piiriin. Näin tulee tehdä myös, jos vanhemmat eivät itse halua apua, mutta lapsen hyvinvointi on vaarassa.

Sijoitusten kustannuksia voidaan vähentää myös suosimalla laitoshoidon sijaan perhehoitoa. Tampereella on syksystä 2005 alkaen sijoitettu lapsia päivystysluontoisesti sijaisperheisiin, mikä on vähentänyt laitoshoidon käyttöä. Vanhemmille lapsille ja nuorille sijaisperheitä on kuitenkin hankala löytää.

 

Ei pelkkä raha-asia

Irmeli Nenonen uskoo, että lastenpsykiatrian konsultaatiotyöryhmän työ säästää kustannuksia, vaikka sitä onkin vaikea laskea ja todentaa.

– Jos voidaan osoittaa, että konsultaatiotyö vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta, silloin se säästää ilman muuta kustannuksia. Tästä meillä ei ole tutkittua tietoa, mutta siltä se ainakin vaikuttaa.

Sinänsä työ ei ole halpaa. Tapaamiset järjestään lapsen kotipaikkakunnalla, jonne saattaa kertyä Taysista kymmeniä kilometrejä. Tulevaisuudessa osa seurantakäynneistä saatetaankin hoitaa videoneuvottelun avulla.

Tavoitteena on saada apua tarvitsevat lapset aiempaa nopeammin tukitoimien piiriin.

– Tämä ei ole vain raha-asia, vaan erityisesti lasten ja perheiden elämänlaatuun liittyvä asia, Nenonen painottaa.

Pirkanmaan kuntien kanssa on sovittu, että esimerkiksi oppilashuollon työntekijät voivat pyytää suoraan apua konsultaatiotyöryhmältä, ja kunta maksaa laskun toiminnasta. Jos lapsi ohjataan erikoissairaanhoitoon, tarvitaan kuitenkin perustason lääkärin lähete.

Yhteistyö murtaa raja-aitoja

Taysin lastenpsykiatrian konsultaatiotiimin työ on esimerkki toiminnasta, joka murtaa raja-aitoja perus- ja erikoistason sekä sosiaali­toimen ja terveydenhuollon välillä.

Myös Markku Itkonen näkee, että lapsiperheiden auttamisessa tarvitaan nykyistä enemmän moniammatillista yhteistyötä. Sitä tulisi rakentaa kunnissa jo ennen mahdollista sote-uudistusta.

– Esimerkiksi mielenterveyshoitajat ja sosiaalipuolen työntekijät voisivat toimia työpareina, jotta löydämme paremmin niitä asiakkaita, jotka tarvitsevat apua. Nyt talot ja organisaatiot ovat yhä melko erillään.

Itkosen mukaan asiakkaiden ympärille tulisi koota tiimejä, joissa eri yhteistyötahojen edustajat auttavat perhettä yhdessä. Tämä ei nosta kustannuksia, vaan saattaa jopa säästää niitä.

Tampereella sosiaalitoimen työntekijät ovat jo tavattavissa kouluilla, joissa heillä on omia työpisteitä. Opettaja voi kertoa huolistaan sosiaaliohjaajalle, joka voi käynnistää työskentelyn perheen kanssa välittömästi ilman turhaa byrokratiaa. 

Ennen kaikkea moniammatillinen yhteistyö vaatiikin sitä, että työntekijöillä on vapautta päättää omasta työstään. 

– Esimiesten tulee luottaa alaisiinsa. Tämä vaatii aika luontevia välejä esimiesten ja työntekijöiden kesken, Itkonen huomauttaa.

Myös erikoissairaanhoito tulisi saada Itkosen mielestä mukaan ratkomaan perheiden ongelmia ilman pitkää lähetejärjestelmää. 

– Joskus voi riittää jo yksi tapaaminen, jossa linjataan toimenpiteitä. Sen jälkeen työntekijät ja perhe tietävät, kehen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä, hän päättää.

 

Taysin lastenpsykiatrian konsultaatiotyöryhmä

  • Tavoitteena tuoda lastenpsykiatrian osaamista perustason työn­tekijöiden ja lapsiperheiden arjen tukiverkostojen käyttöön.
  • Työryhmä toimii ilman lähetettä, esimerkiksi terveydenhoitajan tai koulupsykologin pyynnöstä. Lisäksi työryhmään ohjataan osa lastenpsykiatrian lähetteistä.
  • Työryhmässä mukana kaksi lastenpsykiatria, psykologi, sosiaalityöntekijä ja lastenpsykiatriaan erikoistuneita sairaanhoitajia; yhteensä 10 henkilöä ja 6,5 laskennallista työpanosta.
  • Konsultaatiokäynnit toteutetaan lapsen kotikunnassa, ja niihin osallistuu kaksi työryhmän jäsentä, lapsi itse ja hänen vanhempansa sekä lapsen kanssa työskenteleviä perustason ammattilaisia (kuten opettaja, erityisopettaja, avustaja ja kouluterveydenhoitaja).
  • Tapaamisissa käydään läpi lapsen ja perheen tilannetta ja suunnitellaan yhdessä tukitoimia. Keskustelusta tehdään kirjallinen yhteenveto, joka jaetaan perheen luvalla kaikille osallistujille. Seurantakäyntejä järjestetään tarpeen mukaan.
  • Työryhmä tarjoaa neuvontaa ja ohjausta myös puhelimitse. Uutena toimintana on juuri alkanut vertaisryhmätoiminnan vieminen kuntiin.
  • Vastaavaa toimintaa on käynnistetty ainakin Etelä-Karjalassa, Turussa ja Espoossa. 

 

Lastensuojelulla valtavat kustannukset

Lastensuojelun kustannukset olivat Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2014 yhteensä 330 miljoonaa euroa. Lähes 80
prosenttia eli 262 miljoonaa euroa syntyi sijoituksista.

Sijoitusten osuus kustannuksista vaihteli Tampereen 70,2 prosentista Turun 84,5 prosenttiin. Suurimmat kustannukset syntyivät kaikissa kaupungeissa laitoshoidosta.

Lastensuojelun kustannukset­ olivat keskimäärin 10 116 euroa ­asiakasta kohden. Kustannukset vaihtelivat Oulun 6 420 eurosta Turun 13 872 euroon per asiakas.

Turussa laitoshoidon osuus hoito­vuorokausista oli korkein, 58,2 prosenttia. Oulussa se oli puolestaan matalin, 16,8 prosenttia.

Lähde: Lastensuojelun Kuusikko-työryhmän raportti 2015

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?