Footer2015

Twitter Twitter Twitter print
Lähisuhdeväkivalta on kansanterveysongelma, joka koskettaa kaikkia yhteiskuntaluokasta, kulttuurista, ikäluokasta ja sukupuolesta riippumatta. Sen tunnistaminen voi olla kuitenkin haastavaa, ammattilaisellekin.
7.12.2016
TEKSTI Kati Matikainen KUVAT IStock

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan sellaista väkivaltaa, jonka tekijänä on uhrille läheinen ihminen, esimerkiksi kumppani, perheenjäsen tai lähisukulainen. Myös perhe- ja parisuhdeväkivalta ovat osa samaa ilmiötä, mutta silloin kyse on nimenomaan perheenjäsenten välisestä väkivallasta, joka ilmenee kotona.

Lähisuhdeväkivallassa ei ole kyse ainoastaan fyysisestä väkivallasta, vaan siihen kuuluvat myös esimerkiksi alistaminen, halveksunta, uhkailu ja kontrollointi. Henkisen väkivallan konkreettisia esimerkkejä ovat sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen, voimakas mustasukkaisuus, tavaroiden hajottaminen tai itsemurhalla uhkaaminen. Väkivalta voi jatkua myös suhteen päättymisen jälkeen.

– Lähisuhdeväkivalta on usein toistuvaa, pitkäkestoista ja vaihtaa muotoaan ajan myötä. Esimerkiksi parisuhteen erovaiheessa tapahtuu usein muutoksia, kertoo kehittämispäällikkö Helena Ewalds Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Valtion palvelut -osastolta.

– Ja jos on kerran lyönyt, se voi riittää pelotteluksi jatkossakin, hän lisää.

On tyypillistä, että väkivalta alkaa lievänä ja pahenee vähitellen. Aina uhri ei edes tunnista olevansa lähisuhdeväkivallan kohteena, vaan tuntee vain olonsa pahaksi.

– Väkivallan kokemukset aiheuttavat monenlaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, Ewalds kuvailee.

Valtaosa naisia

Naiset ja miehet kokevat väkivaltaa lähes yhtä paljon, mutta se ei ole samanlaista. Naisiin kohdistuu väkivaltaa erityisesti parisuhteissa ja perheissä, ja tekijä on usein entinen tai nykyinen kumppani. Miehetkin kokevat lähisuhdeväkivaltaa, mutta tyypillisesti miehiin kohdistuva väkivalta on tuntemattomien miesten julkisessa tilassa tekemää väkivaltaa.

Väkivaltatilastoja on saatavilla sekä viranomaislähteistä että uhritutkimuksista. Niiden vertailu on kuitenkin haastavaa, sillä kaikki väkivalta ei päädy tilastoihin. Esimerkiksi poliisin rikollisuustilastoissa on vain poliisin tietoon tulleet väkivaltatapaukset. Varsinkin uhkailu ja lievät väkivallan teot jäävät usein pimentoon.

Rikoksentorjuntaneuvoston mukaan piilorikollisuus on erityisen suurta muun muassa perhe- ja lähisuhdeväkivallassa sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa väkivallassa. Piilevän väkivallan yleisyydestä antaa vihjettä EU:n FRA-kyselytutkimus vuodelta 2012, jonka mukaan 30 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut fyysistä parisuhdeväkivaltaa. Uhritutkimuksen tuloksissa naisista viisi prosenttia oli joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen väkivallan uhriksi; miehistä puolestaan 2,6 prosenttia.

Erot eri tutkimusten raportoimissa väkivallan osuuksissa johtuvat esimerkiksi väkivallan käsitemäärittelystä ja tutkimuskysymysten muotoilusta.

Vaikenemisen kulttuuri

Lähisuhdeväkivalta ei tule aina viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tietoon, sillä siihen liittyy paljon häpeää, syyllisyyttä ja vaikenemista. EU-tilastojen mukaan noin kolmannes lähisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista ei ole puhunut vakavimmasta väkivaltatapauksesta kellekään.

Syitä on monia. Kun väkivallan tekijä on läheinen, on uhrilla usein kynnys pyytää apua. Lähisuhdeväkivaltaa ei myöskään välttämättä mielletä samalla tavalla rikokseksi kuin tuntemattoman tekemää väkivaltaa.

– Puhumattomuuden syynä voi olla myös tarve pitää yllä "vahvan" roolia sekä koettu vastuu perheen tunne-elämän ja ihmissuhteiden hoitamisesta, Ewalds sanoo.

– Taustalla voi olla myös kokemus siitä, että on itse vastuussa väkivallasta, jolloin uhri kantaa syyllisyyttä tapahtumista. Pitkään jatkuneesta väkivallasta on usein seurauksena alemmuuden tunne ja kyvyttömyys muuttaa tilannetta.

Yhteiset lapset, koti tai yritystoiminta saattavat nostaa kynnystä pyytää apua ja irtautua väkivaltaisesta suhteesta, sillä oma pärjääminen arveluttaa. Omia perheenjäseniä ei myöskään haluta mustamaalata.

Lähisuhdeväkivaltaa pidetään yksityisasiana ja siihen liittyen myös korostetaan yksilön vastuuta.

– Eurobarometri-asennemittauksen mukaan Suomessa ei hyväksytä väkivaltaa. Mutta, kun kysytään pitäisikö lähisuhdeväkivallan olla rangaistavaa Suomessa, ollaan sitä mieltä, että ei pitäisi.

Väkivalta ei kuitenkaan ole missään tapauksessa yksityisasia.

– Yhteiskunnan tehtävä on suojella väkivallalta, koska sillä on niin suuret sosiaaliset ja terveydelliset seuraamukset sekä taloudelliset vaikutukset, Ewalds toteaa.

Työkaluja ammattilaisille

THL:n verkkopalvelusta on saatavilla tietopaketti lähisuhdeväkivallan muodoista, ilmenemisestä ja ehkäisystä. Sivusto on suunnattu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja kuntien päättäjille.

Tavoitteena on, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneet asiakkaat tunnistetaan ja he saavat nopeasti avun ja hoidon.

– Kartoituslomakkeet ja toimintaohjeet auttavat työntekijää asiakkaan tilanteen selvittämisessä. Toivoisimme, että ammattilaiset käyttäisivät olemassa olevia työkaluja nykyistä laajemmin ja rutiininomaisemmin, kehittämispäällikkö, lakimies Martta October THL:n Hyvinvointiosastolta kertoo.

Auttava puhelin lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeville

Joulun alla avataan uusi puhelinpalvelu Nollalinja numerossa 080 005 005. Puhelinpalvelu tarjoaa tukea naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Puhelin toimii kaikkina viikonpäivinä vuorokauden ympäri. Palvelu on valtakunnallinen, soittajalle maksuton, luottamuksellinen ja anonyymi.

Myös ammattilaiset voivat soittaa palveluun, kun tarvitsevat asiakastyössään aiheeseen liittyvää neuvontaa.

Palvelua koordinoi THL. Puhelinpalvelun käytännön toteuttajana on Setlementti Tampere ry ja puheluihin vastaavat koulutetut ammattilaiset.

Miten tunnistaa lähisuhdeväkivalta?

Vain harva uhri ottaa väkivaltakokemuksensa oma-aloitteisesti puheeksi. Siksi lähisuhde- ja perheväkivallan tunnistamiseksi väkivaltakokemuksista tulee kysyä suoraan. Väkivallasta kysyminen on jo itsessään interventio, joka auttaa asiakasta irtaantumaan väkivallasta.

  1. Kysy väkivallasta suoraan Väkivallasta kysymisen tulisi olla peruspalveluissa rutiininomaista. Väkivallasta kysymiseen on kehitetty työkalu, Lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake, jota tulisi käyttää systemaattisesti kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Se sisältää kolme suodatinkysymystä ja jos väkivaltaa ilmenee, kartoituskysymykset asiakkaan tilanteen hahmottamiseksi.
  2. Kuuntele myötätuntoisesti ja avoimesti Kohtaa asiakas niin, että hän on asioimassa yksin tai ainoastaan ammattitulkin kanssa. Varmista erityisesti, että mahdollinen väkivallan tekijä ei ole paikalla. Ole avoin ja myötätuntoinen asiakasta kohtaan. Kerro, että väkivalta on rikos ja että se useimmiten jatkuu, jollei siihen puututa. Kartoita asiakkaan omia kokemuksia ja käsityksiä väkivallasta.
  3. Varmista asiakkaan turvallisuus Jos väkivaltaa ilmenee, tee akuutit toimenpiteet asiakkaan turvallisuuden varmistamiseksi. Selvitä, onko hänen turvallista palata kotiin vai onko asiakkaalla välitön tarve esimerkiksi turvakotipalvelulle. Vakavan väkivallan riskin kartoittamiseksi on olemassa toinenkin työkalu, MARAK-riskinarviointilomake. Tee asiakkaan kanssa hänelle turvasuunnitelma.
  4. Ohjaa asiakas saatavilla oleviin palveluihin Kerro, että asiakas saa väkivallan kokemukseen apua, ja saata hänet tarjolla oleviin palveluihin. Älä jätä asiakasta yksin, ja sovi tarvittaessa uusi tapaaminen. Väkivallan uhreille on tarjolla myös järjestöjen tuottamia erityispalveluja ja esimerkiksi vertaistukea. Ole tietoinen oman alueesi palvelutarjonnasta ja ohjaa hänet myös rikosuhripalvelujen piiriin. Kerro, että tietyistä rikoksista sinulla on ammattilaisena ilmoitusvelvollisuus.
  5. Dokumentoi asiakastilanne Tee tarvittavat asiakaskirjaukset ja kerro aina myös asiakkaalle, mitä kirjaat. Aineistolla voi olla merkitystä esimerkiksi arvioitaessa mahdollisten lasten turvallisuutta lapsen huolto- ja tapaamiskiistoissa. Terveyspalveluissa THL suosittelee pahoinpitelyvammojen dokumentoinnissa kehonkarttalomakkeen (PAKE) käyttöä. Samalla se on muistilista, jota käyttämällä kaikki oikeudellisten jatkotoimien kannalta oleelliset tiedot tulee kerättyä.

Lisätietoja:

www.thl.fi/vakivalta, www.thl.fi/marak

 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?