Footer2015

Jokaisen askeleen otat itsellesi

Twitter Twitter Twitter print
Pienikin liikunta keskellä työpäivää katkaisee tehokkaasti istumisen haitat. Satakunnan sairaanhoitopiirissä panostetaan koko henkilöstön arkiaktiivisuuden lisäämiseen.
12.3.2015
TEKSTI Tarja Kivimäki

Satakunnan sairaanhoitopiirissä palaverit hoituvat usein kävellen, esimerkiksi keskussairaalan 1 000 askeleen kävelyreitillä. Portaita kapuava saa tsemppausta porraskäytävään kiinnitetyistä kannustuslauseista. 

Sairaanhoitopiirin henkilöstön terveysliikuntamahdollisuuksia on tuettu ja kehitetty osana työhyvinvointiohjelmaa jo useiden vuosien ajan. Kaikki alkoi, kun terveysliikunnan suunnittelija, työfysioterapeutti Minna Stenius järjesti neljä vuotta sitten työpaikalleen  ”hissittömän helmikuun”. Samalla syntyi idea myös liikkumaan innostavista iskulauseista. 

– Mietin, millaisesta kannustamisesta tulisi vähiten sapiskaa. ”Jokaisen askeleen otat itsellesi” osui ja upposi, hän kertoo.

Teksti jäi portaisiin. Kävelykokousten innostamana Stenius suunnitteli myös taukoliikuntakävelyreittejä, jotka on toteutettu kahdessa sairaanhoitopiirin kolmesta sairaalasta.

 

Vähän enemmän arkiaktiivisuutta 

Viime vuonna Satakunnan sairaanhoitopiiri sai Kunnossa kaiken ikää -ohjelmalta tukea kolmivuotiselle hankkeelleen “Vähän enemmän arkiaktiivisuutta”, jonka kummina toimii pääministeri Alexander Stubb. Kehittämishankkeen tavoitteena on parantaa ja ylläpitää sairaanhoitopiirin henkilöstön työkykyä ja työhyvinvointia sekä herätellä työntekijöiden kiinnostusta omaan fyysiseen hyvinvointiin ja itsehoitoon. Psykoterapeutiksi vastikään valmistunut Stenius ohjaa työyhteisössä muutokseen innostavia elämäntapavalmennusryhmiä. Kuluvan kevään aikana käynnistyy myös työmatkaliikuntakampanja, ja henkilöstöä on opastettu muun muassa pyörän huoltoon. Työntekijöitä kannustetaan myös jättämään auto työpaikan kauimmaiselle parkkialueelle. 

Herättely on tuottanut tulosta: viime vuonna sairaanhoitopiiri valittiin Satakunnan Työyhteisöliikuttajaksi. Seuraava tavoite on olla Suomen arki-aktiivisin työpaikka vuonna 2017.

Sairaanhoitopiirin työntekijöillä on mahdollisuus hankkeen aikana osallistua myös oman kehon tilan perustutkimukseen. Viime syksynä peräti 1 700 sairaanhoitopiirin työntekijää mittauttikin kehonkoostumuksensa – työnantajan maksamana. Stenius kulki markkinoimassa asiaa ja “poistamassa ennakkoluuloja” yli 50 yksikössä. Arki-aktiivisuudesta tehtiin video, ja jokaista työntekijää on lähestytty aiheesta sähköpostilla.
 
– Korostin, että kyse on jokaisen omasta terveydestä eikä tuloksia tarvitse näyttää kenellekään. Tutkimukseen osallistuneet saivat henkilökohtaisen palautteen. Vaikka työnantaja tukisikin liikuntaa, loppukädessä kaikki on itsestä kiinni.

Steniuksen mukaan terveysalan ammattilaiset eivät huolehdi omasta terveydestään sen paremmin kuin muutkaan työikäiset. Samat kansanterveysongelmat – ylipaino, liikkumattomuus, verenpaine ja diabetes – ovat tuttuja. Hoitotyössä toki luontaista liikettä tulee päivän mittaan enemmän kuin puhtaassa toimistotyössä, mutta myös hoitajien työajasta vietetään nykyään entistä suurempi osa tietokoneen ääressä.

Satakunnan sairaanhoitopiirin kaikissa sairaaloissa henkilöstön käytössä on kuntosali. Lisäksi työnantaja tarjoaa maksuttomia liikuntaryhmiä, joita on tänä vuonna valittavina peräti 56. Jumpat pidetään sairaaloiden tiloissa tai läheisyydessä heti työvuoron päätyttyä. Suurin osa ryhmistä täyttyi heti. Valittavana on varmasti jokaiselle jotakin. Koululiikuntaryhmässä ja Rapakuntoisten seikkailuklubissa tavoitteena on löytää kadotettu liikunnan ilo ja tutustua eri lajeihin ja liikuntamahdollisuuksiin. Suositut Rapakuntoisten ryhmät toimivat periaatteella ”tule sellaisena kuin olet.” 

 

Vapaa-ajan liikuntaharrastukset kasvussa, hyötyliikunta laskussa

Liikunnalla on tunnetusti keskeinen rooli työ- ja toimintakykyä uhkaavien tai heikentävien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Liikunnan on myös todettu vahvistavan työtekijän fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja ja vähentävän esimerkiksi sairastumista.

– Liikunta lisää työtehoa, sekä psyykkistä että fyysistä. Hyvän hapenottokyvyn on todettu parantavan sekä lyhyt- että pitkäkestoista muistia. Se myös vähentää tapaturmia – kehon hallinta paranee, kun fyysinen passiivisuus lisääntyy. Lisäksi tule-vaivat vähenevät, monet terveysriskit pienenevät, yhteishenki paranee ja työtyytyväisyys lisääntyy, luettelee tiimipäällikkö Sirpa Lusa Työterveyslaitoksen Terveys ja työkyky -osaamiskeskuksesta.

Hyvä uutinen on, että harrastamme nykyisin huomattavasti enemmän liikuntaa kuin ennen. Kuntoilusta, erityisesti juoksusta ja kuntosalitreenistä on tullut mediassa jatkuvasti esiteltyjä trendilajeja, joista keski-ikäisetkin ovat innostuneet. 

– Myös kuntosalilla kävijöiden määrä oli lisääntynyt lähes 200 000 suomalaisella 30 vuodessa, kertoo tiimipäällikkö Sirpa Lusa Työterveyslaitoksen Terveys ja työkyky -osaamiskeskuksesta. 

Vähintään kahdesti viikossa liikuntaa harrastavien naisten osuus on kasvanut 40:stä 70 prosenttiin, miehillä 44:stä 66 prosenttiin. Silti vain puolet työikäisistä liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi, ja vähemmän kuin viidennes huolehtii lihaskunnostaan. Terveysliikuntasuositusten mukaan kestävyyskuntoa tulisi kehittää liikkumalla viikoittain ainakin 2,5 tuntia reippaasti tai 1,25 tuntia rasittavasti. Tämän päälle lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi treenata vähintään kahdesti viikossa. 

 

Ikuinen istumisen ongelma

Terveyttä edistävä “arjen liikuskelu” – esimerkiksi kotityöt – ovat sen sijaan vähentyneet selkeästi. Työ itsessään on muuttunut vähemmän fyysiseksi ja entistä useampi tekee istumatyötä. Työssä istutaan usein yhtäjaksoisesti liian pitkiä jaksoja kerrallaan, jolloin reisilihakset ovat täysin passiivisena suuren osan työajasta.

Aktiivinenkaan liikuntaharrastus ei poista täysin runsaan istumisen haittoja, ja siksi istuminen on merkittävä terveydellinen riskitekijä, jota pitäisi arvioida ja vähentää jatkuvasti. Esimerkiksi amerikkalaistutkimuksen mukaan kotitöiden määrä on vähentynyt 45 vuodessa 12 tuntia viikossa, samalla kun ruutuaika on kasvanut kahdeksalla tunnilla. Ihmiset todennäköisesti istuvat todellisuudessa vielä huomattavasti enemmän kuin kyselytutkimuksissa arvioivat.

Liikunta keskellä työpäivää katkaisee tehokkaasti istumisen haitat. 

– Pitäisi muistaa nousta tuolista pari kertaa tunnissa: käydä printterillä, kahvilla, työkaverin huoneessa. Pelkkä seisomaan nousu kiihdyttää aineenvaihduntaa. Tärkeintä on työasentojen vaihtelevuus: joskus on hyvä istua, joskus jopa maata, Lusa muistuttaa.

 
Mielikuvitusta ja motivaatiota

Kun kaikki eivät lähde työpäivän jälkeen liikkumaan edes työnantajan kustantamana, pitäisi liikuntaa saada lisättyä työpäivän sisälle. Keinot työpäivän sisäiseen liikuntaan vaihtelevat työpaikan koosta, työtekijöiden tarpeista riippuen. Olennaista on, että tarjotut liikuntamahdollisuudet houkuttelisivat ennestään vähän liikkuvia työntekijöitä lisäämään liikuntaa.

Yksittäiset temput ja liikuntapäivät eivät ongelmaa ratkaise. Työfysioterapeuttia ja työterveyshuoltoa kannattaakin pyytää apuun miettimään työpaikkakohtaista työajan aktiivisuuden nostoa. Liikunnan lisääminen kannattaa määritellä työterveyshuollon painopisteeksi ja ottaa esille aina työterveystarkastuksen tai muun käynnin yhteydessä.

– Miksei myös kehityskeskustelussa puhuttaessa siitä, millaisena henkilö kokee oman työkykynsä, Lusa pohtii.

Esimerkiksi seisomisen mahdollistavia pöytiä ilmestyy yhä useammalle työpaikalle. Monin paikoin on tosin jo kokemusta siitäkin, että pöytä tahtoo jäädä totuttuun istuma-asentoon. Siksi sen käyttöön tulisi aktiivisesti innostaa ja neuvoa. Esimerkiksi työfysioterapeutti voisi kiertää työpisteissä tukemassa uutta käytäntöä.
 
 – Työn laatu ja vaatimukset on otettava aina huomioon nostopöytiä suunniteltaessa. Työaikaisen aktiivisuuden lisäämistä suunniteltaessa on kartoittava myös työympäristö: millaisella alustalla seistään, millaisilla kengillä ja niin edelleen, Lusa korostaa.

 

Luovuus lisääntyy, kokoukset lyhenevät

Liikkumisen lähtökohtana on aina työpaikan kulttuuri ja henki: onko sallittua ja mahdollista vaikkapa poistua kesken työpäivän pienelle kävelylenkille.

Pitäisikö liikuntahetki sallia työaikana? Kyllä, jos Sirpa Lusalta kysytään – jo vartin verryttely ulkoilmassa rauhoittaa stressaantuneet aivot ja vetreyttää kroppaa. Lusan mukaan työaikaista liikuntaa kannattaisi lisätä erityisesti yhteisöllisyys edellä: miettiä, mitä me porukkana voitaisiin tehdä. Vaikka pyytää useammin työkaveri mukaansa kahville käytävän toiseen päähän tai lyhyelle happihyppelylle keskellä työpäivää.

Tyypilliseen kokoustilanteeseen kuuluu, että ensimmäiseksi kehotetaan istumaan alas. Lusa suosittaakin kokeilemaan kävely- ja seisomiskokouksia Satakunnan sairaanhoitopiirin tapaan. Pienen porukan palaverit ja kehityskeskustelut saadaan hyvin yhdistettyä kävelylenkkiin. Jo pelkkä uusi ympäristö voi tuottaa uudenlaisia ideoita. 

– Seisten pidetyissä kokouksissa osanottajien on havaittu olevan vähemmän hyökkääviä ja vastakkainasettelun ja totuttujen asemien häviävän, kun ihmiset eivät enää istu vakiintuneilla paikoillaan eikä puheenjohtaja nökötä pöydän päässä. Myös luovuus lisääntyy ja kokousten kesto lyhenee, Lusa kertoo.
 
Myös erilaisilla kannustimilla, antamalla esimerkiksi etuja tai palkintoja liikuntasuorituksista, on Lusan mukaan saatu henkilöstöjä liikkumaan. Myös pienet kilpailut näyttävät usein kannustavan liikkeelle: kerätään vaikkapa liikuntasuorituksia tai kilometrejä, ja palkitaan parhaat.

 

Työmatkaliikkumaan

Vaikka vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, työmatkaliikunta on vähentynyt selvästi viime vuosikymmenien aikana. Miehistä vain 26 prosenttia kertoo harrastavansa työmatkaliikuntaa – naisilla vastaava luku on 47 prosenttia. Työmatkaliikunta on oiva tapa kasvattaa kuntoa ja parantaa terveyttä.

Pitäisikö työnantajien ottaa kovat keinot käyttöön ja esimerkiksi vähentää työpaikan parkkipaikkoja, jotta henkilöstö kävelisi ainakin hiukan pidemmän matkan töihin? Sirpa Lusa ei ehdotuksesta innostu, vaan tarjoaisi mieluummin porkkanaa kepin sijasta. 

– Työnantaja voisi edistää työmatkaliikuntaa esimerkiksi huolehtimalla siitä, että työpaikalla olisi suihku- ja pukutilat eli mahdollisuus peseytyä ja vaihtaa hikiset liikuntavaatteet työvaatteisiin.

 

Lisää aktiivisuutta työpäivään

Liikuntaa voi lisätä kuin huomaamatta työpäiviin. Suosi kannusteita, sillä velvoittaminen ei innosta liikkumaan.

1. Työsuhdepolkupyörät
Työnantaja voi varata muutaman polkupyörän esimerkiksi työpäivän aikaista asiointia varten.
 
2. Suihku- ja pukeutumistilat
Työpaikalle tarvitaan työpaikalle pyöräilyn tai vaikkapa aamulenkki-työmatkan jälkeen tiloja, jossa peseytyä ja vaihtaa vaatteet.
 
3. Kävelykokoukset
Ideat lentävät paremmin luovemmassa ja uudessa ympäristössä, kun poistutaan työpöydän äärestä.
 
4. Seisomisen mahdollistavat työpöydät
Tärkeintä on työasentojen vaihtelevuus. Edes liikuntaharrastukset eivät poista pitkän yhtäjaksoisen istumisen haittoja.
 
5. Ohjattu taukoliikunta
Piristää kroppaa ja mieltä keskellä työpäivää ja parantaa työtehoa.
 
6. Hyvä informaatio taukoliikunnan hyödyistä
Jos työpaikalle saadaan uusia liikuntamahdollisuuksia, kerro ja markkinoi asiaa!
 
7. Työpaikan kuntosali
Alhainen kynnys aloittaa tai lopettaa työpäivä, jos sali sijaitsee samoissa tiloissa.
 
8. Kannusteet
Pienikin palkinto ja kaikille sopivat kilpailut innostavat ihmisiä liikkumaan.

 

 

Kunnossa kaiken ikää

Liikunta on keskeinen lääke työkykyä uhkaavien kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Työmatkaliikunta on oiva tapa lisätä terveyttä.

Kunnossa kaiken ikää -ohjelma edistää arjen ympäristöjen kehittämistä liikuntaa suosiviksi ja kannustaa kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen. Työyhteisöt voivat vaikuttaa merkittävästi henkilöstönsä hyvinvointiin tukemalla työmatkaliikkumista. KKI-ohjelmalta voi hakea tukea toimintaan, jolla lisätään kävelyä ja pyöräilyä työmatka ja -asiointimatkoissa. Hankkeissa kannustetaan huomioimaan erityisesti liian vähän liikkuvat.

Työntekijä voi huolehtia toimintakyvystään liikkumalla: auton voi korvata polkupyörällä, hissin portailla, töihin kävellä ainakin osan matkaa. Päivittäinen 30 minuutin työmatkaliikunta riittää kattamaan terveysliikunnan vähimmäisvaatimuksen. 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?