Footer2015

Markku Pekurinen

Twitter Twitter Twitter print
26.2.2015
TEKSTI Markku Pekurinen

Sote-uudistuksen koelaskelmat jaksavat riemastuttaa kunta­kenttää, aivan aiheesta. Osa kunnista kiistatta hyötyy ja osa häviää esitetystä rahoitusjärjestelmästä – kuten mistä tahansa muustakin järjestelmästä. Se, miksi näin käy, ei ole niin selvää kuin julkisen keskustelun perusteella näyttää.

Kunnat, joiden sote-menot saattavat uudistuksen myötä nousta, ovat järjestäneet palvelut joko tehokkaasti tai jättäneet asukkaat vaille riittäviä palveluja. Kunnat, joiden menot voivat laskea, ovat joko tuhlailleet tai järjestäneet asukkailleen valikoimaltaan, laadultaan ja määrältään muita kuntia paremmat palvelut. Totuus lienee jossain näiden ääripäiden välissä. 

Sairaaloiden tuottavuustietojen perusteella näyttäisi siltä, että kuntien väliset erot erikoissairaanhoidon menoissa eivät riipu niinkään siitä, miten hyvin ja tehokkaasti (edullisesti) tai tehottomasti (tuhlailevasti) kunnat ovat sairaalahoidon järjestäneet. Pikemminkin siitä, miten hyvin tai huonosti kunnan asukkaat saavat tarvitsemaansa sairaalahoitoa. 

Vuoden alusta voimaan astunut valtionosuusuudistus ja valtionosuuksien leikkaukset sekoittavat kuvaa entisestään. Käytännössä on vaikea erottaa, mikä osa kunnittain arvioiduista menojen mahdollisesta muutoksesta johtuu valtionosuusuudistuksesta, mikä valtionosuusleikkauksista ja mikä osa sote-uudistuksesta. Nyt näiden yhteisvaikutus luetaan soten syyksi. 

Neljän vuoden siirtymäaika tasoittaa merkittävästi kuntakohtaisia menomuutoksia. Lisäksi rahoitusjärjestelmästä merkittävästi hyötyvien ja menettävien kuntien siirtymäaikaa jatketaan pitkälle 2020-luvulle. 

Sote-alueille esitetty tarveperusteinen kapitaatiorahoitus vakauttaa kuntien taloudenpitoa ja parantaa kuntien menojen ennakoitavuutta poistaessaan sairastavuuden satunnaisuudesta johtuvan menojen vuosivaihtelun. Rahoitusperiaate on myös johdonmukainen sote-alueen järjestämistehtävän kanssa. Kunta maksaa sote-alueelle asukkaiden odotetun palvelujen käytön ja kustannusten mukaan määräytyvän ”vakuutusmaksun”, jota vastaan sote-alue tarjoaa kunnalle ja sen väestölle palveluturvaa järjestämispäätöksessä määriteltyjen ”vakuutusehtojen” mukaisesti.  

Valtionosuuden kierrättäminen kuntien maksuosuuksien kautta sote-alueille ei ole lakiesityksen tavoitteiden kannalta ihanteellinen. Luontevampaa olisi maksaa tarveperusteinen valtionosuus suoraan sote-alueille, jolloin kuntien maksuosuus voisi määräytyä pelkästään kunnan asukasluvun perusteella. Myös tämä saattaisi muuttaa kuntien maksuosuuksia merkittävästi, niin kuin mikä tahansa muutos nykyiseen, kuten esimerkiksi väestön ikääntyminen. 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?