Footer2015

Twitter Twitter Twitter print
Ruotsin mallissa potilas voi vaihtaa lääkäriään vaikka joka päivä. Potilasta ei silti kannata juoksuttaa lääkärin vastaanotolla yhtenään, vaan hyvää hoitoa tavoitellaan kustannustehokkaasti.
7.8.2013
TEKSTI Marjut Lindberg KUVAT Daniel Stiller, Thinkstock

Ruotsalaiset ovat jo neljättä vuotta voineet valita, mihin terveyskeskukseen ja kenen lääkärin potilaaksi he haluavat listautua. Terveyskeskuksen voi valita sen maakäräjä­alueen sisällä jossa asuu. Ruotsissa on yhteensä 20 maakäräjäaluetta. Niistä pienimmässä asuu 200 000 ihmistä ja suurimmassa yli kaksi miljoonaa.

Kukin asukas voi valita terveysasemansa ja lääkärinsä sellaiselta hyväksytyltä palveluntuottajalta, joka täyttää maakäräjien ennalta määrittelemät hyväksymiskriteerit. Palvelun tuottajat voivat olla yksityisiä lääkäriyrityksiä tai yhtiöitä tai kunnan omistamia terveyskeskuksia.

Ruotsin mallin tekee mahdolliseksi se, että terveydenhoidon rahoittaa valtaosaltaan maakäräjät, joilla on myös verotusoikeus. Käytännössä potilaalla on selässään kuvitteellinen rahasäkki, jonka sisällöstä maakäräjät on täyttänyt 70 prosenttia. Loput kerätään puoliksi valtionavuista ja asiakasmaksuista.

Rahat seuraavat potilasta sille lääkäriasemalle, jonka potilas itse valitsee. Potilas voi vaihtaa hoitopaikkaansa rajattomasti oman maakäräjäalueensa sisällä.

Juoksuttaminen ei kannata

Maakäräjät päättävät kukin alueellaan myös siitä, miten potilaan hoito korvataan palvelun tuottajalle. Potilaiden ja käyntien määrä on yksi korvausperuste muttei ainoa. Potilaiden juoksuttaminen terveyskeskuksessa ei kannata, sillä korvaukset käyntikertaa kohti alenevat sitä mukaa, kun saman vaivan hoidon käyntimäärät kasvavat.

Korvausperusteet eivät ole samat koko maassa, sillä harvaan asutuilla seuduilla ei väkeä riitä palvelujen käyttäjiksi samalla tavalla kuin suurissa kaupungeissa. Korvausperusteisiin vaikuttavat myös esimerkiksi väestön ikärakenne ja koulutustaso sekä maahanmuuttajien määrä.

Terveydenhoidon uudistaminen alkoi viime vuosi­kymmenellä, kun pitkistä jonoista ja lääkäripulasta haluttiin eroon perusterveydenhoidossa. Kun Ruotsissa ei ole koskaan ollutkaan Suomen kaltaisia julkisin varoin tuettuja yksityis- ja työterveysasemia, oli asukkaan mentävä ­siihen terveyskeskukseen, jonka potilaaksi hän osoitteensa mukaan kuului.

Ruotsissa uskottiin myös, että kun lääkäriasemat joutuvat kilpailemaan potilaistaan, laatukin paranisi.

Pelkojakin toki oli. Arveltiin, että lääkäriasemia syntyisi etenkin vauraille ja vähän sairastavien ihmisten asuinalueille. Pelättiin, että heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eivät kykene valitsemaan itselleen lääkäriä tai vaihtamaan terveysasemaa. Sekin arvattiin, ettei harvaan asutuille seuduille saataisi lääkäreitä kovin helposti. Kustannustenkin pelättiin karkaavan käsistä.

Riippumatonta tutkimusta koko ajan

Keskustelua käytiin kiivaastikin, mutta Ruotsissa keskityttiin itse asiaan ja haettiin yhteistä päätöstä. Valinnanvapautta voidaan soveltaa niin sosiaalipalveluissa kuin terveydenhuollossa, mutta pakollinen vårdval eli valinnanvapaus koskee vain perusterveydenhuoltoa.

Jo ennen koko maan kattavaa lainsäädäntöä Ruotsissa kokeiltiin useilla maakäräjäalueilla, miten valinnanvapauteen perustuva malli käytännössä toimisi. Yhtenä koealueena oli Hallandin maakunta Ruotsin lounais­rannikolla. Kokeilua kesti muutaman vuoden ajan, ja siitä saatujen kokemusten perusteella järjestelmä laajennettiin koko maahan 2010.

Nyt valinnanvapaus on ollut voimassa koko maassa jo kolme vuotta, ja monet riippumattomat tutkimuslaitokset mittaavat kaiken aikaa, millaisia vaikutuksia järjestelmällä on. Tutkimuksia tekevät muiden muassa Ruotsin sosiaalihallitus (Socialstyrelsen), kilpailuvirasto (Konkurrensverket) ja hoitoa etenkin potilaiden kannalta analysoiva laitos (Vårdanalys). Karoliininen instituutti ja Uppsalan yliopisto seuraavat vaikutuksia kuten myös yksityisten palveluntuottajien järjestö.

Tulokset yllättivät myönteisesti. Terveyskeskusten määrä lisääntyi koko maassa liki viidenneksen, 267 uutta terveyskeskusta perustettiin ja 77 vanhaa lopetti toimintansa. Lopettajat ovat lähes kaikki entisiä julkisia terveyskeskuksia. Nykyisistä noin 250 perusterveydenhuollon tuottajasta julkisia on enää parikymmentä, joilla kullakin voi kuitenkin olla useita hoitoyksiköitä.

Viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan potilaat arvostavat valinnan­vapautta. Siihen, minkä terveysaseman potilas valitsee, vaikuttavat ensisijaisesti palvelu­pisteen läheisyys ja sen maine. Heille, jotka eivät itse valitse hoitopaikkaansa ja ­lääkäriään, maakäräjät osoittaa hoitopaikan.

Valinnanmahdollisuuden aikana potilaiden tyytyväisyys onkin lisääntynyt ja välimatkat terveyskeskuksiin lyhentyneet. Lähes koko kansa asuu alueilla, jossa on korkeintaan
20 minuutin ajomatka terveyskeskukseen.

Julkista palautetta lääkärille

Viime syksynä tehdyn selvityksen mukaan yhdeksän potilasta kymmenestä sai puhelin­neuvontaa ja ajanvarauksen samana päivänä ja lääkärissäkäynti järjestyi viikon sisällä. Suomessa joka viides pääsi lääkäriin alle kahdessa viikossa, 60 prosenttia viimeistään neljän viikon kuluessa, viidennes vasta yli kuukauden päästä.

Sekin ennustus osoittautui oikeaksi, että terveyskeskukset Ruotsissa todella kilpailevat keskenään. Kaikilla palvelun tuottajilla on nettisivut, joilla tuottajat kertovat muun muassa jonotusajoista, esittelevät henkilökuntansa ja sen osaamisalueet.

Osa terveyskeskuksista antaa asiakkaiden jakaa pisteitä saamastaan palvelusta ja julkaisee kunkin lääkärin saamat pisteet ja arvostelut nettisivuillaan. Asiakkaat voivat katsoa, ketä pidetään ”osaavana ja ystävällisenä lääkärinä” ja kuka on saanut moitteita ”välinpitämättömästä ja hermostuneesta suhtautumisestaan potilaaseen”.

Valinnanvapauden aikana lääkärissäkäyntien määrä on lisääntynyt noin 15 miljoonaan käyntiin vuodessa. Pelko siitä, että hyöty valuisi vain koulutetuille ja hyväosaisille osoittautui turhaksi. Myös alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä terveyspalveluiden käyttö kasvoi, monissa paikoin jo väestön keskiarvoa enemmän.

Terveydenhoitomenot puhkaisivat 200 miljardin kruunun (runsaan 20 miljardin euron) rajan valinnanvapauden tultua voimaan. Menojen kasvu on kuitenkin pysynyt maltillisena, alle kahden prosentin vuosikasvuna.

Vaikka valinnanvapaus näyttää ­tuoneen Ruotsin terveyspalveluihin uutta puhtia, riittää ongelmia silti. Yksi niistä on se, että sosiaali­toimi, mukaan lukien vanhusten ­palvelut, on yhä kuntien vastuulla. Ongelmia syntyy etenkin monisairaiden vanhusten ­hoidon ja hoivan yhteensovittamisessa.

 

Ruotsissa

  • Ruotsissa 290 kuntaa vastaa sosiaali­palveluista ja ­ 20 maa­käräjäaluetta terveyden­huollosta. Maakäräjillä on itsenäinen verotusoikeus.
  • Maakäräjät vastaavat sekä perusterveyden­huollon että erikois­sairaanhoidon rahoituksesta ja järjestämisestä.
  • Valtaosan terveydenhuollon toimitiloista omistaa maa­käräjät. Maakäräjät vuokraa tiloja ja laitteita yksityisille tai kuntien ­yrityksille.

Suomessa

  • Terveydenhuoltolain mukainen potilaan ­valinnanvapaus ­laajenee 1.1.2014 Suomessa.
  • Asiakkaalla on mahdollisuus valita oma terveysasema ­kaikista Suomen terveysasemista.
  • Erikoissairaanhoidon yksikön voi valita myös oman ­erityisvastuualueen ulkopuolelta valtakunnallisesti. Erikois­sairaanhoitoon tarvitaan lääkärin tai hammaslääkärin lähete.

 

 

Terveydenhuollon vaikuttajaseminaari 3.–4.10.2013 Helsingissä.

Seminaari käsittelee aihetta Terveydenhuollon rahoitus ja järjestäminen kuntoon – oppia Pohjoismaista

Lue lisää

 

Yritykset valittavat eriarvoisuudesta

Laki valinnanvapaudesta terveydenhoidossa lähtee siitä, että jokaisella palveluiden tuottajalla, joka täyttää hyväksymiskriteerit ja hakee maakäräjähallinnon hyväksyntää, on oikeus toimia perusterveydenhuollossa julkisella rahoituksella. Maakäräjien pitää säädösten mukaan kohdella kaikkia tuottajia yhdenvertaisesti.

Ruotsissa toimii hyvin aktiivisesti yksityisten palveluntuottajien etujärjestö Vårdföretagarna. Järjestön kannanottojen mukaan maakäräjien toiminnassa on vielä paljon parannettavaa ennen kuin kaikkia palveluiden tuottajia kohdellaan tasapuolisesti.

Laki velvoittaa maakäräjiä arvioimaan yksityisiä ja kuntien järjestämiä terveyskeskuksia samoin perustein. Palveluntuottajien etujärjestö on kuitenkin huomannut, että joissain maakunnissa vaaditaan palveluntuottajilta niin laajoja täyden palvelun yksiköitä, ettei pienillä yksityisillä yrityksillä ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyiksi.

Yrittäjät pitävät epäkohtana myös sitä, että saman yrityksen eri toimipisteet joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, kun ne toimivat eri maakäräjäalueilla. Korvauskäytännöt eri maakäräjä­alueilla vaihtelevat suuresti.

Yrittäjien mielestä maakäräjät suosivat vanhoja ja jo asemansa vakiinnuttaneita palveluntuottajia ohjatessaan listautumaan niitä asukkaita, jotka eivät itse halua tehdä valintaansa.

Yksityisten yritysten järjestö pitää kuitenkin valinnanvapauteen perustuvaa terveydenhoitojärjestelmää ruotsalaisena menestystarinana. Erityisen hyvän siitä tekee se, että kuntien järjestämät ja yksityiset terveyskeskukset toimivat rinnakkain samalla tavalla valvottuina ja rahoitettuina.

 

Lääkäriä voi vaihtaa vaikka joka päivä

Suomalainen Jenni Sutinen on asunut Ruotsissa lähes kymmenen vuotta ja nähnyt asiakkaan valinnanvapauteen perustuvan vårdval-mallin kehittelyn ja käyttöönoton. Ei valinnanvapautta yksinomaan ihaillen odotettu, sen pelättiin tuovan myös ongelmia.

– Oikeastaan eroa arjessa ei paljon huomaa. Ainakaan hoitoon pääsy ei ole nopeutunut, jos vähänkään haluaa valita lääkärinsä, sanoo kahdeksanvuotiaan poikansa kanssa Göteborgissa asuva Sutinen.

Valinnanvapaus on Sutisen mielestä kyllä hyvä asia, ja lääkärin vaihtaminen todella helppoa.

– Menen vain toiselle vastaanotolle ja ilmoitan haluavani kirjautua sinne asiakkaaksi. Vaihtaa voi vaikka joka päivä.

Eri asia on sitten se, kuinka kannattavaa tiheä vaihtaminen on. Ruotsissakaan ei ole käytössä kansallista potilasarkistoa, josta lääkäri löytäisi sähköisesti uuden potilaansa aiemman hoitohistorian. Se pitää joko tilata aiemmasta hoitopaikasta tai jos oikein kiire on, potilaan on viisainta tuoda potilaskertomuksensa mukanaan. Jenni Sutinenkin on kerran ajanut hakemaan papereitaan Boråsista, jossa asui aiemmin.

Lasten sairastumiset hoidetaan nyky­systeemissä Sutisen mukaan hyvin. Göteborgissakin on muutamia terveysasemia, jotka ottavat vastaan vain lapsipotilaita, ja niihin pääsee joustavasti.

Aikuisten hoitojonot ovat sitä pitemmät, mitä paremmalle – tai ainakin suositummalle – lääkärille pyrkii.

– Kolmen viikon jonotus terveyskeskukseen­ on ihan normaalia. Jos haluaa päästä nopeammin, pitää kirjautua sellaiselle lääkärille, jonka jonot ovat lyhyet. Sitten on vain toivoa, ettei lyhyen jonon syy ole ammatti­taidon vähyys tai huono käytös.

Jenni Sutinen on oikein tyytyväinen nykyiseen lääkäriinsä, jonka hän löysi yksityiseltä terveysasemalta.

– Nyt olen tyytyväinen, mutta aikaa kului tämän hyvän lääkärin­ löytämiseen.

 

 

 

Lääkärin vaihtaminen on Jenni Sutisen mukaan helppoa Ruotsissa. Ongelmana on tiedon siirtyminen eri hoitopaikkojen välillä.

 

 

 

Kysely

Syötkö työpaikkaruokalassa?